Uuden kaakeliuunin pystytystyö alkaa kaakelien tarkalla lajittelulla värin ja niissä esiintyvien mahdollisten virheellisyyksien suhteen. Kaakelin ulkopinta on tavallisesti lasitettu, minkä ansiosta uuni on helppo pitää puhtaana. Kaakeliuunin sisäosat muurataan tulenkestävistä ja poltetuista tiilistä kuten muut tiilitulisijat. Laastina käytetään tulenkestävää muurauslaastia ja saviuunilastia.
Uunin ulkopinta päällystetään kaakeleilla. Savilaasti on joko muurarin valmistamaa laastia, lihavasta savesta ja karkeasta hiekasta valmistettua, tai rautakaupasta hankittua valmista saviuunilastia. Tiilet ja kaakelit kastetaan veteen ennen muurausta. Tämä estää laastin liian nopean kuivumisen sekä helpottaa ohuemman muuraussauman tekemistä. Kaakelien toinen lasittamaton puoli sivellään savivellillä hyvän tartuntapinnan saavuttamiseksi pystytystyön aikana.
Uunin alustaan piirretään ensin sen muoto viivainta ja sablonia käyttäen. Tämän piirroksen avulla pannaan ensimmäiset kaakelit paikoilleen.
Ennen paikoilleen asettamista kaakelit leikataan mallilevyn mukaan kaakeli- tai lasiveitsellä ja ylimääräinen reuna hakataan muurausvasaralla pois. Tämän jälkeen reuna suoristetaan tehtyä viivaa myöten taltalla, viilalla ja hiomakivellä. Kaakelien syrjät voidaan myös suoristaa syrjiä vastakkain hieromalla, jotta saumat tulisivat mahdollisimman hienoja. Tämä työvaihe on hidas ja vaatii suurta tarkkuutta, muuten lasitus voi vaurioitua.
Jos kaakeliuunin kaakelit ovat vanhat ja ne on numeroitu, on pystyttäminen huomattavasti helpompaa. Toisinaan purkukaakelit ovat numeroimattomat tai numerot ovat epäselvät ja silloin on kaakeleiden sovittaminen toisiinsa työlästä.
Vierekkäisiä kaakeleita sitoo toisiinsa sinkitystä pellistä tehdyt ramlat (metallilevyt), jotka puristetaan kaakelien kehyksiä vasten (2 kpl / pystyreuna). Toisiinsa liittyvien kaakelien kehysten välinen tila täytetään tiilenpaloilla ja savilaastilla. Kaakelin kuppi (kohoreunojen välinen tila) täytetään kokonaisella tai halkaistuilla tiilellä tai tiilipaloilla. Käyriä kaakeleita varten on tiili pyöristettävä. Täytetiilien tulee liittyä mahdollisimman läheisesti kaakelin sisäpintaan, koska paksu sauma heikentää lämmön tehokasta siirtymistä uunin pintaan. Kaakelit sidotaan toisiinsa myös siten, että niiden kehyksen yläreunassa oleviin reikiin pannaan rautanaulat (kuumasinkityt, 75–100 mm), ja näihin kierretään uunin ympäri kulkeva pehmennytetystä rautalangasta tehty side.
Kun piirroksen mukainen pohjakerros on valmis, asetetaan kaakelit paikoilleen kerros kerrokselta ja samalla tehdään uunin sisämuuraukset. Pystysaumat tehdään vesivaakaa apuna käyttäen ja mahdollisimman tiiviit. Vaakasaumoihin jätetään uunin laskeutumisen varaa noin yhden millimetrin rako, joka täytetään savella. Jos kaakeliuuni on alaltaan suuri, niin vuorataan uunin ulkoseinämä sisäpuolelta vielä joko lape- tai syrjätiilimuurauksella, joka kannattaa tulisijan lakea. Lopuksi uuni katetaan päältä tiilillä tai mieluummin kaakeleilla, jolloin sen laki on helppo pyyhkiä pölystä.
Suomessa toimii nykyään vain pari kaakeliuunien valmistajaa. Hattulan kaakelitehtaan Anna Malmsten liittää kaakeliin kuppiosaa. Kupin ansiosta kaakeli saadaan kiinnitettyä tukevasti uunin tiilirunkoon. Kuva: Hannu Rinne.
Kaakeliuuni on valmistettava suurella huolella. Mikään osa siitä ei saa olla muita osia paksumpi, sillä paksummassa seinämässä kuumenisi sen ulkopinta vähemmän, mikä lämmitettäessä aiheuttaisi sisä- ja ulko-osan erisuuruisen laajenemisen ja lopulta uuniseinämän särkymisen siltä kohdalta. Jos kaakelit pääsevät löystymään, mistä on merkkinä ontto ääni naputettaessa uunin kylkeen, uunin lämmönluovutuskyky huononee. Tällöin uuni on rakennettava uudelleen. Kaakelikerroksen irtoaminen muurauksesta on yleensä merkki liian rajuista lämmitystavoista.
Tulipesäluukkua kiinnitettäessä on erikoisesti muistettava jättää laajenemisvara, jotta luukun kehys ei laajetessaan murra kaakelia. Kaakelin reuna hakataan pois luukun kehyksen alta.
Carl Irjalan artikkelin pohjalta muokannut Hannu Rinne