Kunnostaminen
Korjausohjeet

Main menu

Kaakeliuunin muuraaminen

Uuden kaakeliuunin pystytystyö alkaa kaakelien tarkalla lajittelulla värin ja niissä esiintyvien mahdollisten virheellisyyksien suhteen. Kaakelin ulkopinta on tavallisesti lasitettu, minkä ansiosta uuni on helppo pitää puhtaana. Kaakeliuunin sisäosat muurataan tulenkestävistä ja poltetuista tiilistä kuten muut tiilitulisijat. Laastina käytetään tulenkestävää muurauslaastia ja saviuunilastia.

Uunin ulkopinta päällystetään kaakeleilla. Savilaasti on joko muurarin valmistamaa laastia, lihavasta savesta ja karkeasta hiekasta valmistettua, tai rautakaupasta hankittua valmista saviuunilastia. Tiilet ja kaakelit kastetaan veteen ennen muurausta. Tämä estää laastin liian nopean kuivumisen sekä helpottaa ohuemman muuraussauman tekemistä. Kaakelien toinen lasittamaton puoli sivellään savivellillä hyvän tartuntapinnan saavuttamiseksi pystytystyön aikana.

Uunin alustaan piirretään ensin sen muoto viivainta ja sablonia käyttäen. Tämän piirroksen avulla pannaan ensimmäiset kaakelit paikoilleen.

Ennen paikoilleen asettamista kaakelit leikataan mallilevyn mukaan kaakeli- tai lasiveitsellä ja ylimääräinen reuna hakataan muurausvasaralla pois. Tämän jälkeen reuna suoristetaan tehtyä viivaa myöten taltalla, viilalla ja hiomakivellä. Kaakelien syrjät voidaan myös suoristaa syrjiä vastakkain hieromalla, jotta saumat tulisivat mahdollisimman hienoja. Tämä työvaihe on hidas ja vaatii suurta tarkkuutta, muuten lasitus voi vaurioitua.

Jos kaakeliuunin kaakelit ovat vanhat ja ne on numeroitu, on pystyttäminen huomattavasti helpompaa. Toisinaan purkukaakelit ovat numeroimattomat tai numerot ovat epäselvät ja silloin on kaakeleiden sovittaminen toisiinsa työlästä.

Vierekkäisiä kaakeleita sitoo toisiinsa sinkitystä pellistä tehdyt ramlat (metallilevyt), jotka puristetaan kaakelien kehyksiä vasten (2 kpl / pystyreuna). Toisiinsa liittyvien kaakelien kehysten välinen tila täytetään tiilenpaloilla ja savilaastilla. Kaakelin kuppi (kohoreunojen välinen tila) täytetään kokonaisella tai halkaistuilla tiilellä tai tiilipaloilla. Käyriä kaakeleita varten on tiili pyöristettävä. Täytetiilien tulee liittyä mahdollisimman läheisesti kaakelin sisäpintaan, koska paksu sauma heikentää lämmön tehokasta siirtymistä uunin pintaan. Kaakelit sidotaan toisiinsa myös siten, että niiden kehyksen yläreunassa oleviin reikiin pannaan rautanaulat (kuumasinkityt, 75–100 mm), ja näihin kierretään uunin ympäri kulkeva pehmennytetystä rautalangasta tehty side.

Kun piirroksen mukainen pohjakerros on valmis, asetetaan kaakelit paikoilleen kerros kerrokselta ja samalla tehdään uunin sisämuuraukset. Pystysaumat tehdään vesivaakaa apuna käyttäen ja mahdollisimman tiiviit. Vaakasaumoihin jätetään uunin laskeutumisen varaa noin yhden millimetrin rako, joka täytetään savella. Jos kaakeliuuni on alaltaan suuri, niin vuorataan uunin ulkoseinämä sisäpuolelta vielä joko lape- tai syrjätiilimuurauksella, joka kannattaa tulisijan lakea. Lopuksi uuni katetaan päältä tiilillä tai mieluummin kaakeleilla, jolloin sen laki on helppo pyyhkiä pölystä.

 

Suomessa toimii nykyään vain pari kaakeliuunien valmistajaa. Hattulan kaakelitehtaan Anna Malmsten liittää kaakeliin kuppiosaa. Kupin ansiosta kaakeli saadaan kiinnitettyä tukevasti uunin tiilirunkoon. Kuva: Hannu Rinne.

Kaakeliuuni on valmistettava suurella huolella. Mikään osa siitä ei saa olla muita osia paksumpi, sillä paksummassa seinämässä kuumenisi sen ulkopinta vähemmän, mikä lämmitettäessä aiheuttaisi sisä- ja ulko-osan erisuuruisen laajenemisen ja lopulta uuniseinämän särkymisen siltä kohdalta. Jos kaakelit pääsevät löystymään, mistä on merkkinä ontto ääni naputettaessa uunin kylkeen, uunin lämmönluovutuskyky huononee. Tällöin uuni on rakennettava uudelleen. Kaakelikerroksen irtoaminen muurauksesta on yleensä merkki liian rajuista lämmitystavoista.

Tulipesäluukkua kiinnitettäessä on erikoisesti muistettava jättää laajenemisvara, jotta luukun kehys ei laajetessaan murra kaakelia. Kaakelin reuna hakataan pois luukun kehyksen alta.

Carl Irjalan artikkelin pohjalta muokannut Hannu Rinne

Puretun kaakeliuunin kaakelit odottavat lattialla uutta pystytystä. Osa numerolapuista oli niin suttuisia, että uuni jouduttiin kokoamaan uudelleen osittain laattoja hiomalla. Kuva: Hannu Rinne.

Jalusta on valmiina. Molemmilla puolilla on nuohousluukut Kuva: Hannu Rinne.

Tulipesä on valmiina ja uunin luukun kehykset ovat paikoillaan. Kuva: Hannu Rinne.

Vaaleiden tiilien sisällä on tulipesästä nouseva savukanava. Ylhäällä se jakautuu kahdeksi kapeaksi poskikanavaksi, jotka laskeutuvat uunin sivuilla tulipesän alle. Poskikanavat yhdistyvät alhaalla, kanava kääntyy uunin taakse, ja takana näkyvä kanava johtaa savukaasut ylös piipun hormiin. Kuva: Hannu Rinne.

Tuuletusta hoitavaa tähtiventtiiliä asennetaan. Kuva: Hannu Rinne.

Kaakeliuuni valmiina. Kuva: Hannu Rinne

Lisää aiheesta

Tuli palaa tulisijassa hyvin sen ansiosta, että piipussa oleva lämmin ilma nousee ylöspäin ja tekee tulipesään alipaineen. Tuli ei työnnä savua eteenpäin.

Kun rakennus ja tulisija sekä piippu ovat

Tähtiventtiili hoitaa vanhan rakennuksen ilmanvaihdon. Jokaisessa asuinhuoneessa tulisi olla kanavat likaisen ilman poistumista ja puhtaan ilman tulemista varten. Tulisijalla lämmitetyssä huoneessa poistokanava on piipun hormi, jonne ilma siirtyy tulipesän tai

Käyttöönotto:

Kaakeliuunin kuivumisaika on noin kaksi kuukautta. Pitkä kuivumisaika johtuu kaakelien lasitepinnasta, joka estää kuivumisen ulospäin.

Ensimmäiset 5–6 polttokertaa, vain puoli pesällistä, eikä savupeltejä suljeta, jotta mahdollinen

Vanhanaikaiseen asumiseen ei tarvittu paljon tekniikkaa. Veden nostaminen kaivosta saattoi olla päivän teknisin tapahtuma. Vaikka olisi kuinka perinteisen rakennus- ja asumistavan ihailija, ei nykytekniikalta oikein voi välttyä.

Perinnemestari-sivuston eri

Jaa

Kunnostaminen
Korjausohjeet
Jari Vesanen | 27.11.2022
Mestariartikkeli

Jari Vesanen on siirtänyt 1830-luvulla rakennetun maalaistalon, kaksvooninkisen, Kauhavalta Sipooseen. Artikkelissa hän pohtii siirtämisen

Hannu | 30.7.2019

Hengittävä rakenne vastaanottaa ja luovuttaa vettä. Vanhassa rakentamisfilosofiassa ei niinkään pelätty, että jokin paikka kastuu. Tärkeintä oli, että talo voi kuivua.

Hannu | 3.7.2018

Palttala:

Bruno Erat nimittää talon ulkovaippaa ihmisen kolmanneksi

Helakauppa

 

Liity Perinnemestarin postituslistalle ja valitse haluamasi kiinnostusryhmät.