Peseytyminen tapahtui 1900-luvun alkuun asti saunassa sekä maalla että kaupungissa. Kaupungeissa hienoissa porvaristaloissa oli kylpyhuoneita jo 1800-luvun lopulta, mutta enemmistö ihmisistä kävi yleisissä saunoissa tai pesi itsensä pesuvadissa, jota säilytettiin makuuhuoneen pesukomuutissa. 1950-luvulla moni taloyhtiö rakensi taloon yhteissaunan.
Onko saunaa mukavampaa peseytymispaikkaa?
1920-luvun porvariskodissa kylpyhuone oli postimerkin kokoinen, mutta siellä oli amme tai istuma-amme. Vielä 1940-luvullakaan ei tiloihin tehty vesieristystä, vaan oletettiin, että amme on ikuinen ratkaisu. Kun amme on myöhemmin korvattu suihkulla, rakenteisiin on päässyt usein kostetutta.
Ensimmäiset vesiklosetit otettiin Helsingissä käyttöön vuonna 1888, ja vuonna 1910 se oli jo noin kolmasosassa kaupungin talouksista, koko maassa kuitenkin alle prosentissa. Vieläkin Helsingissä on taloja, joissa osa asukkaista käyttää kerroksen yhteistä vessaa. Kylpyhuone ja WC tulivat uusien talojen vakiovarusteiksi jälleenrakennusajalla 1940-luvulla, mutta monessa paikassa maaseudulla käytiin edelleen hyyskässä uudestakin rintamamiestalosta.
Pyykki pestiin kaupungeissa pesutuvassa ja kuivattiin avovintillä pyykkinarulla 1960-luvulle asti.
Vasta 1970-luvulta lähtien kaikissa uusia asunnoissa oli kunnollinen kylpyhuone ja WC. Maaseudulla vanhat rakennukset saivat kylkeensä elintasosiiven.
