Lämmitysjärjestelmä on yksi eniten taloon ja asumiseen vaikuttavista tekijöistä ja lämmitystekniikan valinta vaikuttaa kaikkiin muihinkin ratkaisuihin asumisessa. Tämän takia lämmitysjärjestelmä on päätettävä ajoissa, ennen kuin muita ratkaisuja voidaan tehdä. Uusien talojen rakentajat haaveilevat jo asuntokannasta, jota ei tarvitse lämmittää lainkaan: passiivitalo saa lähes kaiken lämmön asukkaista ja sähkölaitteiden "hukkalammöstä".
Kaikissa vanhoissa taloissa joudutaan kuitenkin pohtimaan monia lämmitykseen vaikuttavia seikkoja. Lisävaivaa tuo usein se, että taloon tuodaan ensimmäistä kertaa modernia tekniikkaa uunien rinnalle. Jos rakennuksella on kulttuurihistoriallista merkitystä, on lämmitysjärjestelmän suunnittelussa oltava erityisen huolellinen, koska uusi tekniikka on yleensä aina ristiriidassa vanhan sisustuksen kanssa. Hiilijalanjälki Ekologinen asumien edellyttää pientä energiankulutusta, mutta vanhan rakennuksen kohdalla lämmitysenergiaa kuitenkin tarvitaan runsaasti. Ensimmäisenä kannattaa miettiä asumistapaa, vasta sen jälkeen lisäeristämistä ja käytettävää energiamuotoa. Pitääkö koko rakennuksen olla lämmin? Vanhoissa parituvissa toinen puoli saattoi olla jopa ilman tulisijaa ja pohjalaisissa kaksvooninkisissa yläkertaa ei edes kalustettu täysipainoisesti, puhumattakaan kartanoiden saleista, jotka lämmitettiin vain juhlatilaisuuksia varten. Huonejako ja lämmitysjärjestelmä kannattaa suunnitella niin, että koko rakennusta ei tarvitse lämmittää tai että osa huoneista voidaan pitää viileinä silloin kun niitä ei käytetä. Normaalissa käytössäkin olevien huoneiden peruslämpöä voi pitää alhaisena ja lämmittää niitä vain käytön aikana: viileä keittiö lämpiää työpäivän jälkeen puolessa tunnissa puuhellan avulla 17 asteisesta 24 asteiseksi.
Lisäeristäminen on talon kunnostamisessa aina mielessä, mutta se ei välttämättä ole niin tehokasta kun haaveillaan. Katse kääntyy usein seiniin, mutta niiden kautta lämpöä karkaa melko vähän ja seinien avaaminen on työläs prosessi. Ulkopuolinen lisäeristäminen on helpompaa, mutta sitä ei kannata tehdä, jos ulkovaippaan ei muutoin ole tarve puuttua: hienoa laudoitusta ei kannata turmella ja eristämisen jälkeen ikkunatkin pitäisi siirtää paksunnetun seinän tasoon. Sisäpuolella on työlästä remontoida huone kerrallaan: siirtää patterit, lisätä smyygit ikkunoihin, siirtää kattolistaa ja mahdollisesti vielä menettää vanha historiallinen seinäpinta.
Seiniä energiatehokkaammat lisäeristämiskohteet ovat lattia ja katto. Lämpö nousee ylöspäin ja siksi kannattaa nousta ensimmäisenä vintille: vanhan sahanpurun päälle lisää samaa tavaraa on halpa ja helppo keino. Sama auttaa usein lattioihin, joiden alla purutäyte on painunut. Tärkeintä eristämisessä on vedon pysäyttäminen ja siitä varten on tarkistettava kaikki paperoinnit.
Vanhan talon asuja joutuu jonkin verran potemaan huonoa omaatuntoa siitä, että talo ei ole energiatehokas, mutta lohdutuksena voi sanoa, että vanhojen historiallisesti merkittävien rakennusten määrä Suomen rakennuskannasta on niin pieni, että koko maan asumiseen käytetyn energiamäärän kannalta niillä ei ole suurta merkitystä. Energiatehokkuuden parantaminen auttaa toki omaa taloutta. Mistä lämpö jaetaan Puu-uuneilla lämmitetyt talot, jotka halutaan – mahdollisesti pitkän kylmilläolon jälkeen – saada asumiskäyttöön, aiheuttavat eniten pohtimista. Uunilämmitys on monelle liian työläs ja kaikki muut tavat muuttavat huoneiden olemusta voimakkaasti. Helppo ratkaisu on asentaa ikkunoiden alle sähköpatterit, mutta ne ovat paitsi rumat, myös kalliit käyttää. Asentaminen on melko vaivatonta, mutta lähes kaikki muut energiamuodot kuolettavat kalliimmat asennuskustannuksensa muutamassa vuodessa tai viimeistään parissakymmenessä vuodessa, mikä on esimerkiksi pellettikattilan laskettu käyttöikä. Vesipatterit kestävät jopa sata vuotta.
Mikäli talossa tehdään laaja remontti ja kaikki lattiat avataan, saattaa lattialämmitys tuntua hyvältä ratkaisulta. Perinnekorjattuun taloon se ei kuitenkaan sovi: lattialämmityksen lämpö ei pääse kunnolla paksujen lankkujen läpi huoneeseen. Lattialämmitys ei myöskään saa aikaan kuivattavaa ilmavirtaa pattereiden päälle, joka estäisi vesihöyryn tiivistymisen ikkunoihin. Kovilla pakkasilla on siis vaarana, että ikkunat jopa jäätyvät. Myyjien vakuutteluista huolimatta varovainen rakentaja suhtautuu myös kriittisesti kaikkeen, mikä on piilotettu rakenteisiin: mitä tapahtuu lattiassa kiertävälle vedelle, kun kiertovesipumppu pysähtyy talvipakkasella? Tai kun joku liitos kuitenkin vuotaa! Perinnekorjaaja ei ajattele omaa asumis- tai elinaikaansa, vaan sitä, että talo säilyy pitkälle tuleville sukupolville.
Vesikiertoinen patterilämmitys pinta-asennetuilla mustilla rautaputkilla on riskitön ja perinteinen ratkaisu; järjestelmiä on rakennettu maaseudullakin jo 1930-luvulta. Ammattitaitoinen putkimies selviää rautaputken asentamisesta kunnialla, mutta pattereiden löytäminen on ongelma: tämän päivän peruspatteri on ruma valkoinen levy ja retropatterit tyyliltään sinne päin ja hinnaltaan lähes kolminkertaiset. Ahkera yrittää löytää vanhat kierrätetyt valurautaiset patterit tai kunnostaa talossa olevat vanhat patterit. Talojen rautaiset käyttöveden vesijohdot syöpyvät hiljalleen, koska vedessä on happea, suljetussa lämmitysjärjestelmässä kiertävä vesi sen sijaan on pienen alkuruostumisen jälkeen hapetonta ja tämän takia patteriputket ja patterit kestävät yli satakin vuotta. Vesipatterit ovat hyvä vaihtoehto, mutta lämmönlähteen valinta on visainen valinta, vaihtoehtoja on lukuisa määrä: sähkö, puu, öljy, maalämpö, hake, aurinkolämpö, kaukolämpö jne.
Jokainen talo ja tilanne on erilainen: maantiede (onko kaukolämpöä, onko tilaa maalämpöputkistolle), oma innostus (haloilla lämmittäminen) ja muut vastaavat seikat vaikuttavat ratkaisuun. Vanhassa talossa asuvan kannattaa ajatella myös eri lämmitystapojen yhdistämistä. Siitä tulee jonkin verran lisävaivaa, mutta vastapainona lämpölasku pienenee ja asumisen mielekkyys lisääntyy. Kaikkien modernien järjestelmien rinnalla kannattaa tietenkin käyttää asunnossa olevia tulisijoja, mutta myös lämmityskattilaan voi yhdistää puiden polttamisen. Jotkin pellettikamiinat ja uusvanhat puuhellat voi myös yhdistää vesikeskuslämmitykseen.
Suoraa sähkölämmitystä lukuun ottamatta kaikki lämmitysmuodot edellyttävät jonkinlaista teknistä tilaa. Jääkaapin kokoinen maalämpöpumppu menisi apukeittiöön, mutta eihän vanhassa talossa ole sellaistakaan. Kaikki muuta lämmityskattilat ja polttoainevarastot edellyttävät jo omaa pientä huonetta. Vanhan talon korjaamisessa hyvänä periaatteena on se, että uutta tekniikkaa ei tuoda vanhaan rungon sisään. Kellari on yksi vaihtoehto, mutta kannattaa pohtia myös erillisen lämpökeskuksen rakentamista. Lämmönlähteen elinikä on noin 20–30 vuotta ja se on myös ison remontin väli: on helpompi vaihtaa kattila apurakennuksessa, kuin ahtaassa kellarissa.
Ja kun sähkökatko kuitenkin jossain vaiheessa tulee (viime vuosina ne ovat voineet maaseudulla kestää jopa usean vuorokauden), niin lähes kaikki lämmitysmuodot ovat toimimattomia. Jopa puukeskuslämmityskattilan kiertovesipumppu pysähtyy (koska nykyään ei enää ole painovoimaisia, äänettömiä, kiertojärjestelmiä). Ei siis ole pahaksi vaikka vanhat harvakseltaan käytetyt uunit ovat yhä jäljellä.
