Seinä oli vuosisatojen ajan käsittelemätöntä pyöreää hirttä. Ensimmäinen tapa ehostaa seinää oli piiluaminen eli hirsien tasoittaminen kirveellä. Monessa maalaistalossa seinälle ei muuta tehtykään, ja moni talonpoikaistyylinen tupa on edelleen paljaalla hirrellä. Säätyläiset sen sijaan halusivat saumattoman ja tasaisen pinnan, joka tehtiin aluksi savirappauksella. Rappaus voitiin maalata yksiväriseksi tai koristella sablonilla kuviolliseksi.
Ennen rullatapetin aikakautta, joka alkoi 1800-luvun puolivälissä, paperia liimattiin tai naulattiin seiniin arkkeina tai vuotina jo 1600-luvulla. Hienoimmat tapetit olivat kullalla maalattuja nahka-arkkeja. Seinä voitiin kaunistaa myös pingottamalla sen yli kangas, johon maalattiin koristekuvioita tai maisemia.
Tapettikerroksia yli sadan vuoden ajalta. Vasemmalla 1950-luku, oikealla 1800-luvun jälkipuolen värikkäitä kuoseja.
Ennen 1800-luvun puoliväliä huoneita ei muodistettu usein, mutta vuosisadan jälkipuolella, kertaustyylien aikana, muodit vaihtuivat tiuhaan. Uudet materiaalit – pinkopahvi ja rullatapetti – tekivät seinän tasoittamisesta ja kuosin vaihtamisesta helppoa ja edullista. Kun samaan aikaan teollistuminen vaurastutti porvaristoa, kotien olemus muuttui uudenlaiseksi. Värikkäät voimakaskuvioiset tapetit, runsaat verhot, itämaiset matot, istuskeluryhmät ja pikkutavaran paljous täytti salit ja salongit. 1800-luvun lopussa syntynyt kansallista historiaa ja luonnonmuotoja korostava jugend oli vastaliike kertaustyylien sekalaiselle tyylilainailulle ja runsaudelle. 1920-luvun klassismi sekä funktionalismi olivat puhtaudentavoittelussaan myös vastaliike, ja samalla alkusoitto koko 1900-luvun modernismille. Tosin 70-luku yllättää aina: se oli hetken värikylläinen vastalause jälleenrakennusajan harmaudelle.
J. Dufourin Psyke-tapetti on painettu puulaatoilla Zubergin tapettitehtaalla Ranskassa. Alkuperäiset laatat ovat 1700-luvulta, mistä lähtien tapetti on ollut tuotannossa. Heinolan WPK-talon Psyken salongissa oleva tapetti on painettu 1900-luvulla.
Köyhän talon tapetti on sanomalehtipaperia.
Paperitapetti ei aina ole hengittävää
Perinteistä rakennustapaa arvostava haluaa, että rakennuksen seinät ovat hengittävät. Tämä ei tarkoita tuulen puhaltamista nurkista vaan sitä, että seinät voivat imeä itseensä kosteutta ja luovuttaa sen myös pois. Osa kosteudesta palaa takaisin huoneeseen, osa jatkaa seinän läpi ulkoseinään ja ulos. Jos seinä voi imeä kosteutta, se tekee huoneilmasta miellyttävän: esim. makuuhuoneen kosteus ei kasvaa yöllä liian suureksi, kun seinä imee vesihöyryä ja vastaavasti päivän aikana ilma saa kosteutta seinästä.
Moni tapetteivalmistaja markkinoi omaa tapettiaan eko- tai paperi-etuliitteellä, mutta lähes kaikissa on muovipinta, joka estää luonnollisen kosteuden kulun. Toijalalainen Tapettitehdas Pihlgren & Ritola tekee aidosti hengittävää tapettia. Suomen tuodaan myös ruotsalaisen Lim & Handtryckin aitoja paperitapetteja.
