Rakennuksen tilaa seurataan kahdella eri kosteusprosentilla: puussa olevan absoluuttisen veden määrällä (painoprosentti eli p-%) ja ilmassa olevalla suhteellisen veden määrällä (RH, relative humidity). Ilman kosteus vaikuttaa siihen, mikä on puun kosteuden määrä.
1. Puun kosteuden painoprosentti, paino-% tai p-%
Kun puu kaadetaan, sen painosta on puulajista ja kaatoajasta riippuen noin 40–60 prosenttia vettä. Yhden kilogramman painoisessa puupalassa on siis enemmistö vettä. Puuta voi teoriassa kuivata niin paljon, että siinä ei ole lainkaan vettä. Yhden kilogramman painoinen pala painaisi lopulta vain 400 grammaa.
Puun luonnolliset kosteusarvot
- Vasta kaadettu puu: 40–60 p-%
- Ulkona ilmakuivattu puu: 15–25 p-%
- Sisätilassa pitkään ollut puu: 6–15 p-%
Puun kosteus seuraa ympäröivän ilman kosteutta. Kun puu on kuivassa ilmassa, luovuttaa se itsestään vettä pois, ja vastaavasti, kun ilma on kosteaa, puu imee itseensä vettä. Kuivuva puu kutistuu ja kostuva puu turpoaa. Liike jatkuu ikuisesti. Vanha ja tiheäsyinen puu elää hieman vähemmän ympäristön kosteuden mukaan kuin nuori ja harvasyinen puu.
Puuhun tulee hometta, kun sen kosteus on pitkään hieman yli 20 p-%. Laho tarvitsee hieman enemmän vettä ja vielä pidemmän kosteusjakson. Pintahome on yleensä vaaratonta ja sitä voi tulla esimerkiksi syksyllä pintarakenteisiin, kun ilma on viikkojen ajan kosteaa ja puu on imenyt itseensä ilmasta kosteutta. Kun puu on suurimman osan vuodesta alle 20 p-%, edes hometta ei ehdi alkaa kasvaa sen pintaan.
2. Ilman suhteellinen kosteus, RH
Ilmassa on hapen (ihminen tarvitsee), hiilidioksidin (hengittämme ulos) ja muutamien muiden kaasujen lisäksi vettä, vesimolekyylejä. Yhdessä kuutiometrissä tavallisessa huoneilmassa on vettä kaasumaisessa muodossa molekyyleinä noin yksi ruokalusikallinen. Absoluuttisena määränä se mitättömän vähän. Ilma ei kykene kannattelemaan kovin suurta määrää kosteutta. Tätä "kannattelukykyä" ilmaisee suhteellisen kosteuden arvo rh-%. Ilmassa olevan kosteuden määrään vaikuttaa lämpötila: mitä lämpimämpää ilma on, sitä enemmän se voi pitää itsessään vettä kaasumaisessa muodossa eli molekyyleinä.
Suhteellisen kosteuden arvo voidaan määritellä, kun tiedetään kuinka monta millilitraa eli grammaa vettä on yhdessä kuutiometrissä. Kun samalla tiedetään, mikä on lämpötila, saadaan suhteellisen kosteuden arvo. Vaikka veden määrä pysy samana, suhteellisen kosteuden arvo vaihtelee lämpötilan mukaan. Suhteellinen kosteus ilmaisee siis vesimäärän kylläisyyttä suhteessa tietyn lämpöiseen ilmaan.
Lämpötilan muutos voi aiheuttaa sen, että ilma ei kykene enää kannattelemaan kaikkea siinä olevaa kaasumaista vettä: saavutetaan kyllästyspiste eli kastepiste. (Tämä ei ole jäätymispiste vaan kylläisyys voidaan saavuttaa missä tahansa lämpötilamuutoksessa.) Kun ilma jäähtyy, nousee suhteellinen kosteus 100 prosenttiin ja kaasumainen vesi tiivistyy joko vedeksi tai jääksi. Tämän takia mm. ikkunaan tulee joskus vesihöyryä: ikkuna on huoneen kylmin kohta ja esimerkiksi kuivatettava pyykki luovuttaa paljon vesimolekyylejä ilmaan. Lämpimässä huoneessa suhteellinen kosteus voi nousta 80 prosenttiin, mutta vesi ei vielä tiivisty kosteudeksi. Ikkunan lähellä ilman lämpötila kuitenkin laskee ja ilma joutuu "luovuttamaan" vesimolekyylejä, jotka tiivistyvät vedeksi.
Huomaa, että kun lämpötila nousee (ylempi käyrä), suhteellisen kosteuden lukema putoaa (alempi käyrä). Tilassa on koko ajan sama määrä kosteutta (kaasumaista vettä molekyyleinä), mutta koska lämmin ilma kykenee sitomaan enemmän kosteutta, suhteellinen kylläisyys veteen nähden laskee. Lämpimässä ilmassa samalla määrällä kosteutta ei ole "ruuhkaa" eli "riskiprosentti" on pieni.
Normaaleja kosteusprosentteja asunnossa:
- Ilma on kuivinta talvella ja keväällä, kosteus noin 20–40 RH-%.
- Ilma on melko kuivaa kesällä, kosteus noin 30–60 RH-%.
- Ilma on kosteinta syksyllä, kosteus noin 50–70 RH-%.
Jos sisä- tai ulkoilman kosteus on pitkään yli 80 RH-%, ilma on niin kosteaa, että se mahdollistaa mikrobikasvuston. Tämän takia syksyllä esimerkiksi ulkovarastossa voi jopa siistin näköisillä pinnoilla kasvaa hometta. Pölykin riittää homeen ravinnoksi.
Kostea ilma, kostea puu
Jos ulkoilman suhteellinen kosteus on pitkään korkea, puu alkaa imeä itseensä kosteutta. Lopulta puuhun tulee ainakin hometta – vaikka siihen ei kohdistuisi sadetta. Erityinen riskialue on rossilattian alapinta, jos ryömintätilan tuuletus on heikko. Maasta nouseva kosteus täyttää ryömintätilan ja kosteus siirtyy puuhun.
Hirsiseinä avatun julkisivulaudan takana. Kosteus on reilusti yli riskirajan. Kosteutta on onneksi vain ajoittain ja pientä sinistymää vakavampaa vaurioita ei ole syntynyt.
Hirsiseinä avatun julkisivulaudan takana. Kosteusprosentti on hälyttävän suuri, mutta puu on näin märkää vain lyhyen ajan ja edes hometta ei näy puun pinnassa. (Valkoinen on jäänne vanhasta ureavaahdosta.)
Alapohjassa oleva tuulensuojalevy on homeen peittämä, mutta syksyinenkin lukema on alle riskirajan. Kertoman mukaan kellarin tuuletusluukut ovat olleet aiemmin kiinni ja silloin kosteus on noussut liian suureksi. Tämä on vanha ja pysähtynyt vaurio.
Hirsiseinä avatun julkisivulaudan takana. Tänne eivät tuuli ja sade ole päässeet tunkeutumaan ja puun kosteus on alhainen. Julkisivulaudoitus ja tervapaperi ovat pitäneet puun kuivana, vaikka talon ulkopuolella on ollut viikkoja kostea syyssää.
Kuinka kosteaa puuta voi käyttää
Rakennusvaiheessa käytetään kuivaa puuta, mutta siinäkin on vaihtelua. Runkopuu saa olla hieman kosteampaa kuin lattialauta. Siitä ei ole suurtakaan haittaa, jos runkotoloppa kuivuessaan kutistuu pari milliä, mutta lattialautojen väliin ei halua suuria rakoja, siksi niiden on oltava asennusvaiheessa kuivia. Mutta liian kuivaakaan puu ei saa olla. Esimerkiksi rossilattian alimmat laudat, eristettä kannattelevat rossilaudat, eivät saa olla alle (vaikea sanoa, mutta vaikkapa) 12 p-%, jotta laudat eivät ulkoilman kosteutta seuratessaan turpoa ja nouse harjanteille.
Suositeltuja puun kosteusarvoja eri käyttökohteisiin (Lähde: Puuinfo.fi)
- Runkopuu < 24 p-%
- Ulkoverhous < p-18 %
- Sisäverhous < p-16 %
- Lattialaudat < p-10 %
Minulla oli ulkovarastossa säilytyksessä lattialautaa. Sahasin laudasta kaksi pätkää, joista toisen – kuvassa alemman – vein lämpimään kattilahuoneeseen. Viikossa lauta kuivui ja kutistui leveyssuunnassa noin 4 mm.
Lämmittämättömässä ulkovarastossa säilytetty puu on kuivimmillaan keväällä, joka on parasta aikaa tehdä varsinkin lattiat.
Jos ostat uunikuivaa puutavaraa ja säilytät sitä ulkona, puu alkaa imeä itseensä heti ulkoilman kosteutta. Ohuet seinäpaneelit turpoavat muutamassa päivässä jo millin tai pari. Sisustuspuutavara on säilytettävä sisällä lämpimässä ja kuivassa niin pitkään, että sen kosteusprosentti on asettunut sopivalle tasolle.
Hannu Rinne
