Lähes kaikissa rakennuksissa on pääkulkuovea suojaamassa jonkinlainen kuisti. Varhaisimmissa hirsirakennuksissakin oli seinää vasten nojallaan olevista riu’uista tehty lumen- ja tuulensuoja, pisteporstua. Kuistin pääasiallinen tehtävä on suojata kulkua, mutta se on ollut myös omistajan aseman ja varallisuuden osoitin: mitä mahtavampi talo, sitä komeampi kuisti.
Nykyisenkaltaisia kuisteja, jotka ovat kuin huone talon edessä, rakennettiin ensimmäisen kerran virkataloihin 1600-luvulla. Maalaistaloissa umpinainen kuisti yleistyi 1800-luvulla. Pohjalaistalon kuisti voi olla monikulmainen, suuri-ikkunainen, monivärinen, kaksikerroksinen ja runsailla puuleikkauksissa koristettu statussymboli. Karjalaiseen perinteeseen on aina kuulunut rakennusosien koristelu taidokkailla pitsileikkauksilla.
Pohjalainen kuisti Sulvan kylässä Mustasaaressa.
Pohjalainen avokuisti Sulvan kylässä Mustasaaressa.
Pohjalainen kuisti Sulvan kylässä Mustasaaressa.
Vaasalaisen kaupunkitalon kuisti on pihan puolella.
Porilaisen työlaistalon pihalla on kaksi isoa kuistia ja kummastakin on sisäänkäynti kahteen huoneistoon. Talo on nykyään Rakennuskulttuurikeskus Toivo.
1800-luvun lopulla yleistyivät huvilat ja niiden suuret lasiverannat, jotka eivät olleet pääasiassa läpikulkemista varten, vaan ne olivat joutilaan – paremman väen – oleskelutiloja, joilta avautui kaunis näköala ympäröivään järviluontoon. Porvaris- ja taiteilijahuviloissa oli myös avokuisteja ja parvekkeita. 1900-luvun alussa aikakauslehdet ja erilaiset painotuotteet levittivät kuvia ja rakennusohjeita erilaisista rakennusosista ja niiden yksityiskohdista.
Näkymä hankolaisen Villa Maijan kuistilta.
Kuisti voi olla osa rakennuksen perusrunkoa, jopa hirsiseinäinen, mutta yleensä kuisti on kevytrakenteinen ja irrallinen muusta rakennuksesta. Tämän takia kuisti on voitu myös uudistaa muuta rakennusta helpommin: samassa talossa on voinut olla 1700-luvulla pylväiden varassa oleva katos, 1800-luvulla lasikuisti, josta on portaat vintille ja 1900-luvun saneerauksessa kuistille on rakennettu WC.
Vaatimatonkin avokuisti on yleensä sisustettu vähintään penkeillä. Umpiseinäisellä kuistilla on saattanut olla muutama kaappi, ja kulku yläkertaan on maalaistaloissa usein järjestetty kuistin kautta. Kartanoiden ja pappiloiden pääoven kuistilla ei ole säilytystilaa, vaan sisäänkäynti on ollut edustustilaa. Joskus rakennuksissa on useita sisäänkäyntejä, joista hienompaa kutsutaan paraatioveksi. Piiat ja rengit ovat käyttäneet keittön kuistia ja ovea.
Kuistien korostaminen laantui 1900-luvun myötä, ja funkiksen hengessä ne supistuivat jopa pelkäksi ovenpäälliskatokseksi. Rintamamiestalossa on kuisti, mutta se on lähinnä suuri tuulikaappi kun rakennuksen sisällä oleva eteinen muuttui pukeutumis- ja säilytystilaksi.
Rintamamiestalon kuistilla on funkkistyyliset nauhaikkunat.
Kuistin ulkonäkö ja sen sovittaminen muuhun rakennukseen on mielenkiintoinen ja haastava kysymys. Pohjalaistalon massiivinen ja koristeellinen kuisti voi olla vahvassa ristiriidassa muuten yksinkertaiseen rakennusmassaan nähden. Silti se on runsaassa sadassa vuodessa muuttunut rakennusperinnöksi ja arvokkaaksi säilytettäväksi kulttuurihistoriaksi. Jos uuteen rakennukseen suunnittelisi samalla kuistin samalla tavalla, rakennusvalvonta saattaisi pitää suunnitelmaa keskeneräisenä.
Kuistia on helppo suurentaa, mutta mittasuhteista tulee helposti huonot – varsinkin jos kuistille sijoitetaan ikkunaton sauna ja kylpyhuone. Voi käydä niinkin, että itse kuisti on kooltan sopiva päärungon yhteyteen, mutta käytetyt rakennusosat ovat väärän kokoista. Vanhat tukipylväät ovat olleet jykeviä ja listoitukset siroja, nykyrakentaja tekee molemmista helposti keskikokoisia.
Kylpyhuone kuistille?
Vanha kuisti voi olla mittasuhteiltaan yllättävä, mutta kuinka tulisi menetellä, jos haluaa vanhaan taloon uuden alkuperäistä suuremman kuistin ja sinne pesutilat? Monissa perinnerakentamisohjeissa suositellaan nimenomaan kuistia vessan tai kylpyhuoneen paikaksi hirsirungon sisälle tehdyn märkätilan sijaan. Jokainen talo on yksilö joten muutosta tulee pohtia tapauskohtaisesti, mutta esimerkiksi Museoviraston korjauskortissa sanotaan: ”Vain hyvin harvoin voidaan saadaan aikaan ulkonäöltään miellyttävä ja rauhallinen, saati taloudellinen ratkaisu. […] Vanhan kuistin purkaminen ja korvaaminen uudella suuremmalla, lisätiloja varten suunnitellulla kuistilla on äärimmäinen toimenpide, joka saattaa olennaisesti vähentää rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa.”
Kannattaa siis miettiä, riittääkö päärakennuksessa vain pieni sisävessa ja muut pesutilat siirretään uuteen tai vanhaan ulkorakennukseen. Voi olla myös mielekästä rakentaa talon tyyliin sopiva uusi kuistin kaltainen lisäosa, johon kylpyhuone sijoitetaan. Saunaa ei vanhaan taloon kannata koskaan tuoda, se kuuluu erilliseen rakennukseen.