Renessanssi ei pyyhkäissyt Suomen yli, ei. Mutta Juhana-herttua piti Turun linnassa loisteliasta hovia vuosina 1556–1563. Herttuan hovi oli Suomen oloissa ainutlaatuisen loistokas ja ainoa esimerkki maassamme vietetystä renessanssityylisestä hovielämästä.
Juhana avioitui Puolan kuninkaan tyttären Katarina Jagellonican kanssa ja hän muutti lyhyeksi aikaa Turun linnaan asumaan. Katarinan mukana hoviin tuli kansainvälisiä kulttuurivaikutteita erityisesti renessanssiajan Italiasta ja Puolasta. Hänellä oli myötäjäislahjoina muun muassa jalokiviä, kultaa, samettia, verhoja, seinätapetteja eli gobeliineja, yöasuja ja haarukoita, joita Suomen kansa ei ollut nähnyt tätä ennen.
Linna oli Suomen oloissa valtava laitos, jossa työskenteli 600 ihmistä, heistä suuri osa naisia. Juhana-herttuan kerrotaan olleen hyvin muotitietoinen hallitsija, jonka käyttäytyminen herätti ihastusta myös ulkomailla. Linnassa vietettiin loisteliaita juhlia ja läheisellä Ruissalon saarella järjestettiin turnajaisia. Keskiaikaisen kuninkaansalin holvit korvattiin ajan hengen mukaisella tasakatolla, jotta valoa saatiin enemmän. Salista tuli henkivartijoiden tupa ja hovia varten rakennettiin kokonaan uusi kerros.
Myös aateliston asema vahvistui ja he rakensivat kivisiä aatelislinnoja, joista jäljellä ovat mm. Kuitia ja Kankainen. Porvariston asema ei vielä ollut merkittävä, kaupungit olivat pieniä ja kauppa kehittymätöntä. Maaseuturakentamisen rintamalla ei mitään uutta.
Louhisaaren kartanolinna on valmistunut vuonna 1655. Kartano on kahden tyylin, renessanssin ja barokin välimaastossa.
Vaasa-ajasta eli myöhäisrenessanssista karoliiniseen aikaan eli barokkiin 1660–1715
Ruotsin valtakunta siirtyi suurvalta-aikaan. Se ei tosin heijastunut kovin voimakkaasti Suomeen, tai ennemminkin niin päin, että suomalainen aateli hakeutui ennemmin Tukholmaan, kuin kohensi asemaansa Suomessa. Merkittävimpiä – lähes ainoita – aatelisten kivirakennuksia ovat Louhisaari (1653–1655) ja Sarvilahti (1670-luku). Maahan rakennettiin myös vaatimattomampia puisia kartanoita, joissa saattoi olla kaksi kerrosta ja toistakymmentä huonetta. Näitä ei ole säilynyt. Aivan vuosisadan lopulta on myös ensimmäinen karoliinin pohjakaava (keskellä iso sali, sivuilla kamarit).
Kaupungit kasvoivat ja niissä alettiin soveltaa ruutukaavaa. Silti ”1600-luvun kaupungit lienevät olleet katsojan silmissä sangen pieniä, mitättömiä ja värittömiä. Kirkkoa ja raatihuonetta lukuun ottamatta talot olivat maalaamatonta puuta, ja vain Turussa ja Viipurissa oli vähänkään komeampia rakennuksia. Maalatuista, ts. Punamullatuista taloista on jo mainintoja, mutta silloin puhutaan lähinnä Helsingin lääninresidenssin, Porvoon raatihuoneen tai Kristiinankaupungin kirkon kaltaisista rakennuksista.” (Gardberg).
