Tyylien historia eteni keskiajalta 1800-luvun alkuun vaiheittain kehittyvänä tarinana, jossa uusi muoti kumosi edellisen. Empiren ja biedermeierin jälkeen 1800-luvun alkupuolella ei syntynytkään enää uutta tyyliä, vaan alettiin kopioida ja sekoittaa vanhojen tyylien ideoita. Teollistumisen synnyttämä varakas porvaristo halusi asuntonsa yht’aikaa sekä ylellisiksi että kodikkaiksi ja mukaviksi.
Kertaustyylien valtatyyli oli uusrenessanssi, joka näkyi sekä sisustuksessa että rakennusten ulkoasussa. Tyylin tunnistaa kolmiosta, neliöstä ja ympyrästä, jotka toistuvat yhtä hyvin ikkunan vuorilaudoituksessa kuin tuolin selkänojassa. Monen kaupungin porvaristalot uusittiin täysin – saneerattiin –kertaustyylien kulta-aikana 1800-luvun lopulla. 1960- ja 1970-lukujen purkuvimman aikana kertaustyylisiä rakennuksia haukuttiin hengettömiksi kopioiksi ja tyylisotkuksi, nyt ne ovat kaupunkien rakastettuja maamerkkejä.
Raumalaisen Mareilan ulkoasu on komeaa uusrenessanssia: rikas laivanvarustaja ei säästellyt, vaan revitytti vanhan julkisivun ja korvasi sen uusimman muodin mukaisella kuosilla.
Eri tyylejä käytettiin talon eri tiloissa: uusrenessanssi sopi juhlavaan saliin ja ruokasaliin. Siro uusrokokoo oli salonkien ja makuuhuoneiden tyyli. Gotiikkaa ja barokkia käytettiin ruokasalissa ja mahtipontisessa herrainhuoneessa. Runsaudesta tuli hyve. Ikkunoihin ja oviaukkoihin tuli raskaat verhot, saliin monta seurusteluryhmää, hyllyt täyttyivät pikkuesineistä, ja kaikki sisäpinnat käsiteltiin täyteläisesti.
Kertaustyyliset huonekalut levisivät laajalle sarjatuotantoa huonekaluteollisuuden ansiosta. Pienet höyrypuusepänverstaat valmistivat kalustoja ja jopa seinäpanelointeja, joita myytiin kuvastojen avulla koko maahan.