Kunnostaminen
Artikkelit

Main menu

Laipio

Jo vanhimmissa mökeissä oli yläpohja, eli vesikaton tehtävä ei ole ollut lämpöä eristävä. Vanhimmissa savutuvissa välipohja oli taitteinen, jotta lämpimänä ylös nouseva savu saatiin ohjattua huoneesta ulos. Savun takia laipioon ei kannattanut juuri uhrata vaivaa, kaikki oli mustan savun peittämää.

 Seurasaareen siirretyn Niemelän torpan savupirtti. Savu nousee uunista huoneeseen.

Kun tupiin alettiin muurata savupiippuja, voitiin laipio maalata. Halvin väri oli liimamaali, jonka valkoisena pigmenttinä on liitu. Kun savua ei tarvinnut johdattaa ulos, laipio voitiin tehdä matalammalle ja tasaiseksi.

Tuvan valkoiseksi maalattu katto Stundarsin museossa.

1800-luvun alussa vauraimpien talojen kattoihin saatettiin liimata papariarkkeja. Toinen vanha tapa oli pingottaa kattoon maalattava pellavakangas, mutta tähän oli varaa vain kaupunkien varakkaissa porvaristaloissa. Pinkopahvin käyttö yliesttyi 1800-luvun loppupuolella. Nopeasti asennettavana, edullisena ja helposti pintakäsiteltävänä materiaalina se ylistyi pian kaikissa asunnoissa. Sitä käytettiin vielä 1950-luvun rintamamiestaloissa.

1800-luvulla laipion pääalue oli yleensä valkoinen, mutta ainakin seinänvierustoja kiersi boordi ja keskellä laipiota oli lampun rosetin ympärillä maalttuja koristeita.

Kaupunkitaloissa ja suuremmissa kartanoissa saattoi laipio olla kalkkiaastilla rapattu. Laasti pysyi kiinni rimoituksen varassa. Maalina oli näissäkin liimamaali, mutta rappauspinta piti pohjustaa alunavedestä ja liimasta sekoitetulla seoksella.

Pyhtääläisen Ahvenkosken kartanon salin rapattu katto oli painunut pahasti.

Loisteliaasti maalatut ja taidokkailla puukasetoinneilla tehdyt katot yleistyivät kertaustyylien myötä 1800-luvun jälkipuoliskolla. "Kattoihin maalattiin runsaasti kasvi- ja eläinornamentiikkaa. Etenkin yleisissä tiloissa koristelu oli ylitsepursuavaa, mutta hienoimmissa yksityiskodeissakin katto voitiin kuvioida. [...] Kaupungintalojen, lääninhallitusten ja muiden julkisten tilojen runsas koristelu herätti vastakaikua yksityisissä kansalaisissa. Esim. kuopiolaisten puutalojen sisäkatoissa oli yksinkertainen kasviornamentiikka- ja viivakoristelu 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa suurta muotia. Ornammentit maalattiin pahvi- tai rappauspinnalle. Myös reliefikoristelua harrastettiin. Katon keskelle laitettiin kipsinen tai rapattu ruusuke tai ympyräkuvio." (Niiranen)

Ootrattua helmiponttia.

Samoihin aikoihin syntyi helmipontti. Sitä pidetään usein vaatimattomampien tilojen (keittiö, eteinen) kattolautana, mutta siitä on tehty myös hienoja paneelikattoja. Helmiponttikaton näyttävyyttä lisäsi petsaaminen ja lakkaaminen, joka antoi laipiolle hienostuneen kiillon.

Aiheesta enemmän: Timo Niiranen: Miten ennen asuttiin, vanhat rakennukset ja sisustukset. Otava, 1981.

Jaa

Kunnostaminen
Artikkelit
Hannu | 27.6.2018

Jo vanhimmissa mökeissä oli yläpohja, eli vesikaton tehtävä ei ole

Helakauppa

 

Liity Perinnemestarin postituslistalle ja valitse haluamasi kiinnostusryhmät.