Kunnostaminen
Korjausohjeet

Main menu

Mitä tehdä homehtuneelle ulkoseinälle?

Mikrobit eli muun muassa lahottajasienet, sinistäjäsienet, levät ja homeet alkavat kasvaa, kun olosuhteet ovat oikeat. Home ja levä kasvavat alustan pinnalla ja ne voi pestä pois. Sinistäjäsieni kasvaa puun sisään, joten tummaa on sekä pinnassa että sen alla. Mikään näistä ei vahingoita puuta. Vain lahottajasieni syö puuta pois.

Mikrobikasvuston syntyyn tarvitaan:

  • Itiöitä, eli mikrobien ”siemeniä”. Näitä on ilmassa miljoonittain.
  • Syötävää, pölykin riittää.
  • Vettä, jopa se riittää, että ilman suhteellinen kosteus on pitkään noin 70–80 %.
  • Lämpöä, jotkin mikrobit elävät jo muutamassa plus asteessa.

Julkisivussa, jota ei maalata heti, puu on ravintoa mikrobeille. Puun kuivaustavasta riippuu, kuinka ravintorikas alusta se on. Käsittely on muuttunut vuosikymmenten aikana, ja on käynyt ilmi, että korkeassa lämpötilassa uunikuivattu puu on otollinen kasvualusta, koska tehostetun kuivaamisen aikana puun sisällä olevat ravintoaineet siirtyvät puun pintaan.

Aikoinaan puutavara kuivattiin ilmavasti taaplaamalla. Tämä oli hidasta. Uunikuivatus tehtiin aluksi noin 50 asteessa, mutta tehostamisen vuoksi lämpötila on nykyään noin 65 astetta, jopa enemmän. Tämä vaikuttaa puun kemiaan.

Väriteollisuusyhdistys on julkaissut nettisivullaan ruotsalaisen tutkimuksen tiivistelmän, jossa sanotaan (https://variteollisuus.fi/hallinta/wp-content/uploads/2021/03/Home-raken....):

”Teollinen kuivaus on siis korvannut lautatarhalla tapahtuvan kuivauksen. Kuivauslämpötila on yli 65° C, minkä seurauksena kuivausajat ovat lyhemmät. Tuloksemme osoittavat, että teollisen kuivauksen aikana tapahtuu huomattavaa ravinteiden rikastumista. Tämä tietää suotuisia olosuhteita sienikasvustolle, homehtumiselle ja sinistymiselle, jos puutavaraa ei pidetä kuivana.”

”Kun puu kuivataan nopeasti korotetussa lämpötilassa, voivat puun sokerit ja typpipitoiset yhdisteet rikastua puun pintakerroksiin. Sokerit ja typpipitoiset yhdisteet toimivat ravinteena ja kasvualustana homeelle, mikäli olosuhteet ovat otolliset homeen kasvulle.”

Menettely on idioottimainen: tehdään tuote, joka ei saa kastua. Kuinkahan käy laudalle ulkoseinässä!

Kasvusto maalin päällä

Maalatun ulkoseinän homekasvuston syynä on usein epätasainen pinta, johon on tarttunut likaa. Lika toimii ravintona homeitiöille, joita leijuu ilmassa miljoonittain. Home ei kasva maalissa, vaan maalin päällä. Home voidaan pestä pois. Kun käyttää homepesuainetta, menee uuden kasvuston syntyy pidempi aika, kuin pelkällä vesipesulla pestäessä. Älä käytä liian voimakasta pesuainetta, jotta maalikalvon pinta ei vaurioidu.

Mikäli seinässä tai joillakin sen alueilla on runsaasti kasvustoa, kertoo se siitä, että kyseinen kohta kuivuu hitaasti sateen jälkeen. Yritä parantaa pienilmastoa siten, että tuuli pääsee kuivattamaan alueen.

Maali on täysin moitteeton, kasvusto on irtonaisena maalikalvon päällä. Lika on niin vihreää, että kyse taitaa olla levästä. Pesuaineeksi voi riittää pelkkä vesi.

Kasvusto maalin sisällä

Entä, jos lika ei lähdekään pesemällä, mikä kasvaa maalin sisällä?

Tästä en ole löytänyt tutkimusta, mutta maalarien käsitys on, että jos puun pinnassa on kasvustoa ennen maalaamista, kasvusto tulee muutaman vuoden kuluttua läpi maalin pinnalle. Maalattava lauta on siksi hyvä käsitellä homepesulla ennen maalaamista. Kun kasvusto on maalinkalvon sisällä, pelkkä pintapesu ei enää riitä. Yksi vastaus ongelmaan on soodapesu.

Mikrobikasvuston likaama seinä heti aineiden levittämisen jälkeen. Viiden naulan välissä on neljä koeruutua. Näiden käsittelyt ovat:
  1. Pelkkä pesu vedellä kevyesti harjaten. Ei vaikutusta.
  2. Uulan homepesu kevyesti harjaten. Ei ainakaan heti näkyvää vaikutusta.
  3. Veteen liotettua soodaa. Levitetty pensselillä sutien. Jätetty silleen. Koeplänttiin tehtiin seos, jossa oli reilu 100 grammaa soodaa ja pari desilitraa vettä.
  4. Levitetty sudilla purkin pohjalle jäänyttä soodatahnaa. Jätetty silleen.

 

Lupaus kuuluu, että soodalla pestylle seinälle ei tarvitse tehdä mitään, sade pesee seinän puhtaaksi. Tässä tapauksessa testiä nopeutettiin hieman ja seinä pestiin vedellä kevyesti harjaten pari viikkoa myöhemmin. Alueet, joissa oli soodaa puhdistuivat merkittävästi. Pieni haitta oli se, että niissä kohdissa, joissa maali ei ollut kunnolla kiinni alustassa, maalia irtosi. Sooda myös karhentaa hieman pintaa.

Koetta voisi jatkaa etsimällä mahdollisimman laihan soodaseoksen, jotta maali kärsisi mahdollisimman vähän, mutta mikrobit kuolisivat.

Näin tehokas pesu voi vaurioittaa maalipintaa, varsinkin jos se on jo muutenkin huonossa kunnossa.

Mikäli seinää ei ole tarkoitus maalata heti, pese seinä pehmeällä harjalla alhaalta ylöspäin, jotta ylhäältä alas valuva vesi ei tee likaraitoja seinään. Kun etenet seinällä ylemmäs, huuhtele tarvittaessa alempikin alue, jotta likaraidat eivät jää näkyville. Älä käytä painepesuria, se on liian kovakourainen huokoiselle puulle. Seinän voi maalata vasta, kun puu on kuivunut pesun jälkeen. Tämä voi kestää useamman viikon.

Pesemiseen ei käytetä kidesooda (natriumkarbonaatti), jota yleensä käytetään pesuaineena rakennustyömailla, vaan samaa ruokasooda (natriumbikarbonaatti), jota saa ruokakaupasta. Rautakaupasta ruokasoodaa saa ostaa säkeissä – silloin nimenä on usein puhallussooda, koska samaa ainetta voidaan käyttää hiekkapuhalluksen sijaan hellävaraisempana irrottavana rakeena.

Kerro, jos sinulla on kokemusta soodan käytöstä seinäpesussa: hannu@perinnemestari.fi.

TESTI

Sama talo, josta ovat yllä olevat testiläiskäkuvat, koko seinän maalaamisen jälkeen. Omistaja kertoi, että ainakaan vuoteen ei ole tullut yhtäkään homepilkkua. Seinä käsiteltiin siis ensin soodavedellä ja huuhdeltiin ennen maalaamista. Maali siveltiin, kun seinä oli varmasti kuiva.

Seinälle tehty soodakäsittely.

Maalattu seinä on pysynyt puhtaana.

Lisää aiheesta

Rakennuksen tilaa seurataan kahdella eri kosteusprosentilla: puussa olevan absoluuttisen veden määrällä (painoprosentti eli p-%) ja ilmassa olevalla suhteellisen veden määrällä (RH, relative humidity). Ilman kosteus vaikuttaa siihen, mikä on puun

Hengittävä rakenne vastaanottaa ja luovuttaa vettä. Vanhassa rakentamisfilosofiassa ei niinkään pelätty, että jokin paikka kastuu. Tärkeintä oli, että talo voi kuivua.

Perinnerakentajat käyttävät eristämiseen usein kierrätyspaperipohjaista puukuitueristettä, joita valmistavat mm. Ekovilla, Selluvilla ja Termex. Samat valmistajat myyvät ilmansulkupaperia, jonka tehtävänä on estää liiallisen kosteuden siirtyminen asunnosta seinärakenteen sisään. Jos kosteutta siirtyy

Jaa

Kunnostaminen
Korjausohjeet
Hannu | 4.1.2024
Mestariartikkeli

Tarkkoja neliömetrimääriä pellavaöljymaalin riittävyydestä ei voi antaa, koska riittoisuuteen vaikuttavat alustan imevyys, mahdollinen ohenne sekä

Hannu | 16.10.2023

Rakennuksen tilaa seurataan kahdella eri kosteusprosentilla: puussa olevan absoluuttisen veden

Hannu | 22.2.2023

Mikrobit eli muun muassa lahottajasienet, sinistäjäsienet, levät ja homeet alkavat

Jari Vesanen | 27.11.2022
Mestariartikkeli

Jari Vesanen on siirtänyt 1830-luvulla rakennetun maalaistalon, kaksvooninkisen, Kauhavalta Sipooseen. Artikkelissa hän pohtii siirtämisen

Niko Palonen | 18.11.2022
Mestariartikkeli

Tuulettuva alapohja tarkoittaa alapohjarakennetta, jossa varsinaisen lattian alla on tuuletus- eli ryömintätila. Kun puhutaan vanhan

Hannu | 18.11.2022
Mestariartikkeli

Artikkelissa on hahmoteltu yleisiä suuntaviivoja siitä, mitä pidän mielekkäänä remonttijärjestyksenä, kun kunnostaminen koskee

Kati Lahtinen | 9.11.2022
Mestariartikkeli

Vanhan rakennuksen lisäeristämiseen ei kannata ryhtyä suin päin. Lisäeristämisellä saavutettavat säästöt on suhteutettava remontin aiheuttamiin

Hannu | 13.2.2022

Vanhan rakennuksen kunnostamisessa on käytettävä eristemateriaaleja, jotka vastaavat rakennusfysikaalisesti rakennusaikaisia

Helakauppa

 

Liity Perinnemestarin postituslistalle ja valitse haluamasi kiinnostusryhmät.