Keittiökauppiaat myyvät maalaisromantiikkaa, mutta millainen oli torpan keittiö 1800-luvulla? Ei ollut keittiötä! Oli vain yksi suuri tupa, jossa nukuttiin, huollettiin työkaluja ja keitettiin ruokaa avotulella. Vesi oli saavissa ovenpielessä ja likavesi palasi pihalle laskiämpärissä. Muutamat saviastiat olivat avohyllyillä ja jääkaapin virkaa toimitti kellari lattian alla. Ruoka keitettiin 1800-luvun puoliväliin saakka avotulella, jolloin metallinen keittolevy, liitta, yleistyi. Tavalliseen maalaistaloon nykyisen kaltainen keittiö ilmaantui vasta 1900-luvulla, kun keittiö sai erillisen huoneen.
Maaseudun virkataloissa ja kartanoissa sekä kaupunkien isoissa porvaristaloissa oli jo 1700-luvulla erillinen palvelusväen hoitama keittiö tai keittiörakennus, mutta niiden varustelelutaso oli yksinkertainen. Suurin ero asumistavssa oli siinä, että huoneiden toiminnot olivat eriytyneet selkeästi: ruoka valmistettiin keittiössä ja syötiin ruokasalissa.
Keittiökaapit tulivat Suomeen 1930-luvulla. Nämä pohjois-pohjanmaalaisen talon vanhat kaapit kunnostetiin 2000-luvun alussa.
Kiviniemen kartanon keittiössä on Bauhasin umpipuiset puuovet, joiden ympärille puuseppä rakensi puurungot. Tällaista maalaiskeittiötä ei ole ollut olemassa, esikuvat tulevat vanhoista kaupunkitaloista.
Hämeenlinnalaisen Palanderin talon keittiön sisustus on 1920-luvulta. Huomaa vesijohto ja kaatoallas oikeassa kulmassa. Palanderin talo on kotimuseo.
Hämeenlinnalaisen Palanderin talon ruokasali. Palanderin talo on kotimuseo.
Kun vanhaan taloon halutaan rakentaa nykyaikainen keittiö ollaan perinnerakentamisen näkökulmasta mutkikkaassa tilanteessa: talossa ei todennäköisesti ole koskaan ollut keittiötä nykyisessä merkityksessä, mutta toki sellainen pitää saada. Joissakin maalaistaloissa on jo 1900-luvulla päädytty siihen, että tuvan iso keitto- ja leivinuuni on jäänyt vähäiselle käytölle ja keittiö on saanut oma tilan. Mutta kuinka sovittaa sinne liesituuletin, tiskikone, puoli tusinaa yläkaappeja, jääkaappi ja induktiohella? Kannattaa miettiä huolella, mitä todella tarvitsee ja kysyä neuvoa vanhoihin rakennuksiin erikoistuneelta suunnittelijalta. Teknisiä haasteita on myös veden tuomisesta ja viemisestä.
Talon vanha keittiö saattaa näyttää masentavalta: ovet klonkkaavat, tiskipöytä on liian matala ja kaiken verhoaa alakuloinen keltainen tahmeus. Tästä huolimatta kannattaa säilyttää niin paljon kuin mahdollista. Vanhojen kaappien rungot ovat täyspuuta joten niitä voi hyvin raaputtaa ja maalta – ja ne kestävät vielä muutaman sukupolven. Liian matalia pöytiä voi korottaa tason alle tulevalla puusoirolla (korkeus n. 5 cm) tai jopa vetolaatikoilla (korkeus n. 10–15 cm). Jos keittiön tekee kauppiaiden kuvastojen mukaan, on lopputulos sekoitus nykytekniikkaa ja 1800-luvun kartanoromantiikkaa. Lähempänä "oikeaa" maalaishenkeä on 1900-luvun alkupuoli, jolloin keittiössä oli öljymaalilla maalattu helmipontti, pellillä päällystetty pesupöytä, ruokakomero ja irtokaappeja. Kuivausritilällä varustettu keittiön yläkaappi tuli käyttöön vasta 1930-luvulla.
Kun teet vanhaan taloon keittiöremonttia, ota huomioon:
- Varovainen perinnerakentaja puuttuu vanhaan rakenteeseen niin vähän kuin mahdollista: ei seiniä nurin, ei ikkunan siirtämistä, vanha tulisija saa jäädä paikalleen ja vesi sekä sähköasennukset pyritään tekemään vähäisinä ja talon rakenteita runnomatta.
- Kunnosta vanhat kalusteet tai osa niistä. Mielestäsi kamalat voit varastoida vintille; ehkä seuraava remontoija ihastuu niihin.
- Käytä kaappien tekemisessä puuseppää. Se on levyrunkoisia kaappeja kalliimpaa, mutta saat sovitettua kalusteet talon mittoihin, jotka eivät todennäköisesti käy yksiin nykystandardin kanssa. Puusepän tekemän umpipuiset kalusteet myös kestävät lähes ikuisesti ja niitä on helppo korjata. Kolhun saanut puu on patinoitunutta; kolhun saanut lastulevy on jätettä.
- Joissakin taloissa on kylmäkaappi, joka kannattaa säilyttää: se pitää ruokatavarat kylmänä yli puolet vuodesta.
- Mieti mitä oikeasti teet keittiössä: oletko innokas ruoanlaittaja vai keitetäänkö siellä teevettä muutamana viikonloppuna. Älä ylimitoita vähän käytetyn kesämökin keittiötä – ja toisaalta, jos käsittelet riistaa ja kymmeniä litroja sieniä, tee keskelle huonetta tarpeeksi iso ja tukeva työpöytä.
- Kun valitset materiaaleja, yritä hyödyntää sitä henkeä, joka keittiössä tai talossa on ennestään. Vanhassa talonpoikaiskeittiössä ja palvelusväen käyttämässä porvariskeittiössä oleellista ei ollut materiaalien komeus vaan kestävyys ja toimivuus.
- Pyri sijoittamaan tiskipöytä sisäseinälle sillä ulkoseinällä on suurempi vetoriski: putket voivat jäätyä pakkasella. Jos tiskipöytä kuitenkin laitetaan ikkunaa vasten, huolehdi siitä, että lämmin ilma pääsee kiertämään ikkunan edestä: se estää talvella ikkunan kostumisen ja/tai jäätymisen.
- Keittiössä tapahtuu helposti vesivahinko. Huolehdi siitä, että putket on kunnolla lämpöeristetty, tarvittaessa niihin voi asentaa lämpövastuksen; myös viemärille. Kun olet pois pitkään, sulje vesi päähanasta; tiskikone aina kun se ei ole käytössä. Muovikaukao, joka ohjaa mahdollisen vuotoveden pois tiskikoneen alta on nykyään suositus, mutta samanlainen konstruktio voisi olla koko tiskipöydän alla. Jos keittiössä tehdään suuri remontti voit asentaa viemäriin johtavan altaan kaikkien vesipisteiden alle.
- Koska jokainen nykyaikainen keittiö 1920-lukua vanhemmassa talossa on "väärennös", vaihtoehtona voi olla tehdä keittiöstä ultramoderni. Tiukka perinnerakentaja ei ainakaan syyllisty valheelliseen tyylijäljitelmään. Hyvällä suunnittelulla tämäkin onnistuu, mutta paino on sanalla hyvällä: moni yrittää, ja saa aikaiseksi uutta ja vanhaa sotkevan sekasikiön.
- Älä missään tapauksessa luovu puuhellasta; siinä on paljon keittopinta-alaa, se lämmittää huoneen, kierrättää ilmaa ja toimii sähkökatkoksen aikana.
- Pyri sijoittamaan uusi sähköhella vanhan hellan läheisyyteen, koska silloin voit hyödyntää piipussa olevaa ilmastointihormia. Parhaassa tapauksessa saa huuvan kattamaan myös sähkölieden. Liesituuletin voi olla tarpeen varsinkin kesällä, mutta talvella ilmanvaihto sujuu hyvin painovoimaisesti.
