Kun ollaan huoneessa ja katsotaan ylös nähdään laipio eli sisäkatto. Jos talo on yksikerroksinen on se myös talon yläpohja ja ylimpänä on vesikatto. Jos talossa on useampia kerroksia, on kyseessä välipohja.
Koska suurin osa asunnon lämmöstä karkaa ylöspäin on yläpohjan eristyksen oltava kunnollinen. Vanhoissa yläpohjissa on yleensä sekalaista eristysmateriaalia: hiekkaa, turvetta, sammalta, olkia, sahanpurua jne. Turve on erittäin hyvä materiaali, koska happamuuden takia home ei kasva siinä. Mikäli eristeet eivät ole kastuneet, niitä ei tarvitse vaihtaa, mutta yleensä on syytä lisätä eristettä. Lisäeristäminen tehdään alkuperäistä vastaavalla hengittävällä materiaalilla.
Helpoimmin hankittava perinteinen lisäeriste on sahalta ostettava puru. Parempi vaihtoehto on purun ja höyläämöltä saatava karkeamman kutterinlastun seos, joka on ilmavampaa. Moderni vaihtoehto on puhallettava puukuitueriste. Vanhat eristeet ovat usein painuneet, joten lisäeristettä on lisättävä reilusti. Kokonaiseristepaksuus saa olla noin 35 senttimetriä.
Yläpohjan eristeitä (sammalta ja sahanpurua) pitää lautojen päällä kerros sanomalehtiä. Lehdet estävät myös vedon, joka voisi kuljettaa muassaan vintille kosteutta. Kylmät palkit kohtaava kostea ilma voi kondensoitua ja lahottaa rakenteita.
Jos yläpohjassa on käytetty lisäeristeenä kivi- tai lasivillaa, ei niistä välttämättä ole haittaa, mutta ne ovat kosteutta sitovina riskejä: jos niihin pääsee vettä, se haihtuu erittäin hitaasti, mikä edesauttaa edistää home- ja lahovaurioita.
Vuotavan vesikaton lisäksi yläpohjan uhkana on alakerran huoneista ylöspäin vuotava lämmin ilma. Jos alemman huoneen laipio on pääosin tiivis, mutta esimerkiksi keittiön pinkopahvi on löysällä yhdessä kulmassa, ilma alkaa virrata tästä kohdasta vintille. Kun alhaalta ylös nouseva kostea ja lämmin ilma kohtaa vintillä kylmän rakenteen, höyry kondensoituu tässä kohdassa vedeksi. Virtaus ei ole välttämättä kovin suuri, mutta jos se jatkuu vuosikymmeniä, lahovaara on ilmeinen.
Olin paikalla, kun yhdessä vanhassa talossa uusittiin vintin eristeitä ja kahden huoneen kohdalta löytyi tällainen vaurio: eristeiden sisällä oleva hirsi oli parin metrin matkalta laho noin puoleen väliin. Mikään ei viitannut siihen, että kosteus olisi tullut katon tai hirren läpi. Vaurioita ei erityisesti korjattu, mutta moottorisahalla puhdistettiin kaikki irtonainen laho puu ja lopuksi alue täytettiin puhallettavalla ekovillalla. Alemmissa huoneissa sen sijaan huolehdittiin tapetoimisen yhteydessä siitä, että pinkopahvin ja tapein rajakohdasta tuli tiivis.
Asunnosta nouseva kosta ilma oli kondensoitunut kylmän palkin kylkeen. Jää tuli esiin kun ylimpiä kutterinlastuja siirsi hieman syrjään.
Vuosikymmeniä kastunut hirsi oli alapuolelta läpilaho. Vauriota osasi epäillä, koska puussa oli reikiä. Lähes kaikki tuholaiset syövät vain lahoa puuta.
Palo- ja äänieriste
Nykyiset rakennusohjeet kiinnittävät paljon huomioita välipohjan paloturvallisuuteen eli alapuolisessa huoneessa syttyvä tulipalo ei saa päästä liian nopeasti yläpuolisiin tiloihin. Yksityiskäytössä olevan asuinrakennuksen kunnostuksessa palosuojaa ei tarvitse lisätä, mutta jos huoneisiin tulee julkista toimintaa, on kattoon lisättävä palosulku, yleensä kipsilevy.
Toinen, suoraan asumismukavuuteen vaikuttava yläpohjan ominaisuus on äänieristys. Vanhoissa rakennuksissa yläpohjaa ei ole suunniteltu erityisesti ääntä eristäväksi eli rakenne on yksien isojen tukihirsien varassa. Tällainen rakenne johtaa ääntä hyvin. Jos yläkertaan rakennetaan uusia asuinhuoneita, saadaan hyvä äänieristys vain, jos jommallekummalle puolelle voidaan rakentaa vanhasta välipohjasta irrallinen ääntä eristävä kerros. Tämä on iso työ, eli kannattaa ennemmin suunnitella tilojen käyttö niin, että esimerkiksi kaksi makuuhuonetta ei ole päällekkäin.
Remontin yhteydessä ei kannata vaihtaa välipohjan raskasta purueristettä kevyemmäksi, koska painava eriste eristää hyvin kerrosääniä. Nykyaikainen kevyt eriste eristää lämpöä sahanpurua paremmin, mutta varsinkaan välipohjassa lämmöneristettä ei tarvita.
Jos vanhan välipohjan päälle halutaan rakentaa uusia painavia rakenteita, on varmistuttava rakenteiden kantavuudesta. Kaikki kamiinaa suuremmat tulisijat tarvitsevat painon siirron maahan asti. Samoin betonivalulle tehty kylpyhuone voi olla liian raskas vanhalle palkistolle. Talo tuskin sortuu, mutta rakenteet voivat aloittaa hitaan liikkumisen, joka johtaa lopulta vesieristeiden pettämiseen.
Väli- ja yläpohja tulee rakentaa niin, että huoneesta niihin siirtyvä kosteus pääsee niistä myös pois. Jos alakerrassa on katossa pinkopahvi, ei yläkertaan pidä asentaa muovikelmun päälle laminaattilattia (mikä on vanhassa talossa tyylillisestikin arveluttavaa). Jos talossa ei ole avovinttiä, on huolehdittava siitä, että yläpohjan ja vesikattorakenteiden välissä on kunnollinen ilmanvaihto, jotta kostea ilma ei kondensoidu vesikaton rakenteisiin.
