Pönttöuunin muurauskurssi
Turku, 17.11.- 25.11.2017

Iso-Puolalan Joulu to-su
Turku, 16.11.- 17.12.2017

Lisää tapahtumia arkistossa

Viimeisin kommentti:
Aira Ikonen , 18.11.2017
Lämpöpattereita
Myydään käytettyjä vesikiertoisia lämmityspattereita yhteensä 10 kpl 50-luvulta. Patterit ovat nyt Keski-Suomessa. ...

Näytä kaikki keskustelut
Näytä uusimmat kommentit

 

 

Vesikatto »Esimerkki: peltikaton vaihto

Peltiseppä katolla asentamassa piipun juuripeltiä – tietenkin pienessä tihkusateessa. Kuva: Hannu Rinne.

Kattoremontin kulku

Kiviniemen kartanossa on kattotuolien varaan tehty umpilaudoitus ja sen päälle on 1800-luvulla tehty ensimmäinen kolmiorimakatto. Vanhan katteen purkamisen yhteydessä huopakerroksia oli paikoitellen jopa viisi. 1970-luvulla katolle tehtiin halpa kattoremontti: kolmiorimat hakattiin osittain rikki ja niihin nähden poikittain (eli harjan suuntaan) lyötiin uudet ruoteet ja niihin kiinnitettiin Onduline-levyt.


Kuvasarja 1

Peltikaton rakennusvaiheet

 

40 vuotta vanha Onduline-katto kasvaa sammalta ja vuotaa.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 

 

Kattotyömaa alkaa vanhan katteen purkamisella. Molempien jiirien alapuolelta löytyy vuotokohtia ja lahovaurioita.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 

 

Hankalin korjattava oli lahonut kattotuolin jatke eli räystästä kannattava oravainen.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 

 

Vanhasta oravaisesta otettiin sabluunalla malli, jonka avulla vannesahalla sahattiin korjauspalat. Moottorisahalla kavennetaan vaihtopala sopivaksi. Oikealla jo vaihdettu osa.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 

 

Vaihtopala menossa paikalleen. Liitos vahvistettiin kahdella pultilla.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 

 

Peltikaton tekeminen on käsityötä. Peltiseppä Petri Jokinen viimeistelee piipun juuripeltiä.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 

 

Etualalla uusittua aluslaudoitusta, vasemmalla uutta pellitystä.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 

Kuvasarja 2

Kattotuolin rakenne ja korjausvaihtoehdot

 

Seinän ylin hirsi, jossa lovi kattotuolia varten.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 

 

Kattotuolin vaakapuu lepää hirren päällä.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 

 

Kattotuolin piiru tuo painon samaan kohtaan. Räystästä kannattaa koristeltu oravainen.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 

 

Korjauspalan sovittaminen ja kiinnittäminen pulteilla.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 

 

Korjauspalan jatkaminen ja kiinnittäminen lastoittamalla.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 
Vajaa 40 vuotta myöhemmin katto kasvoi kauniisti sammalta ja jiirit  pitivät vettä enää vanhan alla olevan kattohuovan ansiosta. Kun katolla kävi paikkaamassa reikää, piti jalkojen alle heittää pehmeät ja luistamattomat patjan palat, jotta jalka ei menisi Odulinesta läpi. Oli selvästikin kattoremontin aika

Ensimmäinen pohdinta oli, mikä on kartanolle sopiva kate. Vanhoista valokuvista ja vintiltä kurkkimalla näki, että talossa oli ollut aikaisemmin myös kolmiorimakattohuopa. Toisaalta pelti miellytti pitkäikäisempänä.

Hintavertailu oli seuraava vaihe. Kattohuopa olisi huokeampi ja myyjä vakuutti, että nykyiset huovat kestävät siinä missä peltikin. Mutta koska kattotuolien väli oli 1,7 metriä (lähes kolminkertainen nykyiseen verrattuna!), niin koko katto olisi ollut hyvä ensin levyttää kuuden millin vanerilla, jotta laudat eivät taivu kävellessä ja venytä huopaa rikki. Tiuhaan kiinni ruuvatut kolmiorimat olisivat ehkä estäneet taipumista, mutta silti levy oli suositeltava ja se olisi kallis – kattoa on 400 neliötä.

Vielä yksi seikka: ääni. Huopakatto on sateella ja tuulella hiljainen. Peltikaton asentamisessa voidaan kuitenkin laittaa pehmeä nauha jokaisen peltisoiron alle ja se ainakin vähentää tuulen aiheuttamaa pauketta.

Yksi vaihtoehto olisi voinut olla savitiili, mutta harvassa olevat kattotuolit saivat epäilemään, että katto voisi painua suuren massan alla. Kuinka moni pärekatolle mitoitettu kattokonstruktio onkaan notkollaan painavien tiilien takia.

Päädyimme lopulta peltiin. Hieman kalliimpi, mutta kestää varmasti meidän eliniän. Halusimme myös jalkarännit katolle ja ne varsinkin ovat varmemmat pellistä tehyinä.

Itse kattoremontti oli kuten muutkin remontit: valmistelevat työt vievät eniten aikaa. Yksin vanojen pinnotteiden purkaminen oli pari viikkoa kestävä vaihe: Onduline piti hakata irti kirveellä ja tiukimmin pietyissä paikoissa vanhat kattohuopakerrokset lähtivät irti kämmenen kokoisina palasina. Joka päivä tietenkin satoi ja pressut vuosivat eli vintillä tarvittiin edelleen ämpäreitä. Varsinaisissa lappeissa oli lahoa noin kymmenen prosenttia ja molemmat jiiritkin olivat lähes kunnossa. Sen sijaan pohjoisen puolella lähes kaikkien kattotuolien päät, oravaiset olivat lahoja. Ulospäin vain muutama näytti huonolta, mutta kun päällä olevaa laudoitusta raotti, niin U-malliin lahonnut puu tuli esiin. Tässä vaiheessa kirvesmies katosi ja oli alettava itse sahaamaan korvaavia osia. Onneksi peltiseppä oli kätevä käsistään ja hänen kanssaan saimme korvauspalat paikoilleen.

Yksi lisätyövaihe oli piippujen palauttaminen vanhaan asuun. 1970-luvun remontissa piiput oli uusittu vintiltä vesikatolle ja silloin niiden huiput oli jätetty suoriksi. Valokuvista kuitenkin näkyi, että niissä oli ollut pienet kruunut. Muurari sai tutkia kuvia suurennuslasilla ja tehdä samanlaiset tilalle. Kaikkien näiden vaiheiden jälkeen itse pellittäminen oli helppoa: verstaalla esivalmistellut osat tulivat työmaalle peräkärryllä ja kaksi peltiseppää teki tasaista pintaa jopa sata neliötä päivässä. Toki jalkarännit, piiput ja tuuletushormit olivat hitaampia tehdä.

Viimeinen vaihe oli syöksytorvien asentaminen. Emme halunneet suorasta putkesta rypyttämällä taivutettua putkea, vaan erillisistä osista kootut terävät mutkat. Tälle tuli hieman lisähintaa, mutta lopputulos on paljon elegantimpi. Viimeisenä silauksena ovat tikkaat, jotka on tehty vanojen esikuvien mukaan: L-tukirunko, jossa on pyöreät askelpienat ja tukirunko takana.

Katto saa nyt hapettua pari vuotta rauhassa, sen jälkeen edessä on maalaaminen. Nykykemia tarjoaa monenlaisia aineita, mutta vanhakin resepti kiinnostaa. Tuuma-lehdessä kerrottiin seoksesta, jossa on tervaa, pigmenttiä ja tärpättiä. Se tuntuu kiinnostavalta!

Hannu Rinne 22.4.2009
 

Pääsivulle Sivun alkuun Tulosta Ehdot Tekijät