Uudenkaupungin Vanhat Talot
Uusikaupunki, 02.09.- 03.09.2017

Loviisan Wanhat Talot
Loviisa, 26.08.- 27.08.2017

Rakkaudesta Remonttiin - Renovera med Kärlek
Kokkola, 26.08.- 26.08.2017

Hämeenkyrön vanhat talot
Hämeenkyrö, 12.08.- 13.08.2017

Vanha talo & englantilainen puutarha
Pyhtää, 09.07.- 09.07.2017

Lisää tapahtumia arkistossa

Viimeisin kommentti:
Väinö Harha, 27.06.2017
Suihkukaappi hirsitalon yläkertaan
Hei Märkätila on aina haastava tehtävä ja sen toteutuksesta on monia näkemyksiä. Suihkukaappi on hyvä ratkaisu. Suosittelen katollista ma...

Näytä kaikki keskustelut
Näytä uusimmat kommentit

 

 

Ulkomaalaus

Pyhtääläinen Juha Kervinen maalaa itsekeittämällänsä puna- ja keltamullalla piharakennusta.

Puurakennuksen ulkomaalaus

Rakennusten ulkomaalauksessa on usein ongelmia; maali ei pysy kiinni tai pintaan tulee hometta. Syytä epäonnistumiseen ei usein löydetä ja syy voi olla myös muualla kuin mistä sitä haetaan. Oikein tehtynä maalaaminen kuitenkin onnistuu ja vanhankin pinnan saa uusintamaalattua. Mutta kuten kaikessa työskentelyssä: työtä, varsinkin pohjatyötä on paljon ja muutamat perusasiat on tehtävä oikein.

Onnistuneen maalaamisen perustana on hyvä puuaines: puiden joista laudat sahataan, tulisi olla täyteen ikään ehtineitä, jopa yli satavuotiaita. Puut tulisi kaataa talvella, jotta niissä on mahdollisimman vähän vettä. Lautojen pitää saada kuivua hitaasti (ei siis uunissa lämmittämällä) ja ulkovuoraukseen tulee valita tiheäsyistä lautaa.

Suomessa tuotetaan paljon puutavaraa, mutta paras laatu ei päädy kotimaan markkinoille vaan vientiin mm. Japaniin ja Saksaan. Enemmistö suomalaista haluaa laudat halvalla ja sen takia rautakaupan hyllyltä saa usein nopeakasvuista ja pikakuivatettua tavaraa. Hötö puu homehtuu helposti. Hyvää ulkoverhoustavaraa kannattaa kysyä pieneltä sahalta tai höyläämöltä.

 

Pohjanmaalta siirretyn talon ulkovuorausta rakennetaan uudestaan Loviisassa. Hirren päällä tuulesuojalevy sekä laudoilla korotettu tuuletusrako. Vuorilaudat on maalattu pukeilla ennen seinään kiinnittämistä. Alimpana jalkalankku.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne. 

 

Kun lauta on talon seinässä, ei tarvitse pitää kiirettä pintakäsittelyn kanssa. Havupuussa on erilaisia kemikaaleja ja niiden on syytä antaa rauhassa haihtua. Höylätyn laudan pinta saa myös hieman "rikkoontua" mikä parantaa maalin kiinnittymistä. Öljymaalilla maalattava lauta ei kuitenkaan saa muuttua nukkaiseksi. koska maali irtoaa nukan mukana.

Sää on tärkeä tekijä: liian kostea ilma kostuttaa myös puun. Maalattavan puun kosteuden on oltava mielellään alle 16 prosenttia. (Hanki pieni mittari muutamalla kympillä.) Jos puu on kosteaa, alkaa vesihöyry pyrkiä puusta ulos ja maali irtoaa höyryn paineen mukana. Tuore öljymaali on täysin hengittämätön, vaikka usein toisin luullaan. Vanhenevaan öljymaaliin tulee hiushalkeamia ja niiden kautta maali läpäisee kosteutta jonkin verran.

Ihanteellinen maalauskeli on pilvinen päivä pitkän aurinkoisen jakson jälkeen, koska lauta on kuivaa ja ilma kosteaa: mitä hitaammin maali kuivuu, sitä tukevammin se kiinnittyy alustaan. Jos on maalattava aurinkoisella säällä, on ainakin pysyttävä varjossa: joko aurinkgon kierron edellä kiiruhtaen tai perässä leppoisasti. Myös kylmällä säällä voi maalata.

Maalaustekniikka on eri maaleilla erilainen: punamultaa ja petroliöjymaalia levitetään kerralla paksusti, öljymaalia sen sijaan pohjamaali ja 1–2 varsinaista kerrosta. Mutta punamullan ja petroliöljynkin kohdalla kannattaa ensin hieroa pienempi määrä uriin ja koloihin ja sen jälkeen pyyhkäistä märällä pensselillä isosti yli. Öljymaalissa puolestaan "hierotaan" jokainen kerros ohueksi pinnaksi.

Entä jos seinä kuitenkin homehtuu! Älä huolestu heti. Home kuluu usein pois itsestään eikä home syö puuta vaan elää harmittomana (mutta rumana) maalin pinnalla. Parina ensimmäisenä kesänä pese seinä kevyesti vedellä ja harjalla. Jos home palaa, käytä myös homeenestoainetta. Älä missään tapauksessa yritä peittää hometta maalilla, uusi maali on ruokaa homeelle. Hometta tulee usein varjon puoleiselle seinälle tai kasvien varjostamaan kohtaan – talon lähellä ei saisi olla kasveja ja tuulen pitäisi päästä kuivattamaan seinät.

Oikea väri

Eri aikakausina on ollut omat muotivärinsä, 1700-luvun punamulta, 1800-luvun empiren vaalea keltainen, kertautyylien okrat ja ruskeat jne. Piharakennukset ovat kaikkina aikoina ja kaikkialla voineet olla punamullattuja. Omat talon värisuunnittelun pohjana kannattaa pitää rakennuksen alkuperäistä väritystä: etsi kuvia, rapsuta maalia ja etsi myöhemmin peitettyjä kohtia, joista alkuperäisen värin voi löytää. Toinen keino määritellä oikea väri on katsoa millaisia taloja on ympäristössä ja seurata alueen yleistä värimaailmaa.

 

Ainoastaan isojen testiruutujen avulla näkee miltä talon väritys oikeasti näyttää. Värikartan täpän koko ei riitä oikean vaikutelman saamiseen.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne

 

Värikartassa oleva pieni väritilkku ei yleenä anna oikea kuvaa lopullisesta väristä. Sekoita siksi halpa ja pieni purkillinen lateksia ja maalaa sillä vaikkapa yhden neliömetrin kokoinen levy ja katso miltä se näyttää talon eri sivuilla. Kun oikea sävy on löytynyt, voit tutkimuspalan avulla hankkia lopullisen maalin.

Toinen vaihtoehto on löytää esimerkkitalo ja verrata sen värejä värikarttaan.

Maalityypit

Perinnemaalien sideaineena voi olla lähes mikä tahansa: vesi, veri, kananmuna, pellavaöljy, kalja, terva tai maito. Tähän lisätään väriä antamaan pigmentti. Yksinkertaisin maali on punamulta eli veteen keitetty ohrapuuro, johon lisätään rautaoksidia (yleensä kaivosjätteestä lietettyä "ruostetta"). Katso eri maalityyppien omat artikkelit.

Hannu Rinne 16.6.2009

Pääsivulle Sivun alkuun Tulosta Ehdot Tekijät