Kunnostaminen
Artikkelit

Main menu

Vesikatto

Sanotaan, että katto on talon tärkein osa; jos se ei ole kunnossa, kaikki sen alla alkaa pian tuhoutua. Veden pitäminen ulkona on ollut aina hankalaa ja kaikista rakenneosista katto on käynyt läpi eniten muutoksia. Hirsinen runko pysyi hirsisenä vuosisatojen ajan, mutta katto on tehty tuohesta, hirsistä, laudoista, tiilistä, päreestä, pellistä jne.

Ensimmäisissä suomalaisissa asuinsuojissa katto ja seinät eivät olleet eriytyneet: laavussa ja kodassa seinä ja katto olivat sama asia. Laavut olivat lähinnä tilapäismajoitukseen, mutta turpeilla vahvistetut kodat olivat vakituisia asuinrakennuksia. Pesu- ja pyykkikotina niitä käytettiin vielä 1900-luvun alussa.

 
Vuoliaiskatto.Talon päädyt nostetaan hirsillä ylös asti ja päätyjen väliin asetetaan hirret, joiden varassa kattorakenteet lepäävät.
 
    
Kattotuoli on talon rungosta itsenäinen rakenne. Harjalla ei yleensä ole kurkihirttä koska ruodelaudat pitävät rakenteen koossa. 

Rintamamiestalon kattorakenne.

Varhaisimmissa hirsirakennuksissa oli ns. vuoliaiskatto. Talon päätykolmiot rakennettiin hirsistä ylös asti ja jokaisen hirsikerran jälkeen laskettiin päädystä päätyyn hirsi, vuoliainen, ylimmäksi tuli harjahirsi. Näiden jykevien hirsien varaan laskettiin ohuempia rankoja harjalta alaspäin, ja tämän tukirakenteen päälle tehtiin vesikatto, jonka vettä pitävä osa oli koivun tuohi – se saattoi kestää lähes sata vuotta. Tuohi ei saanut kuitenkaan altistua auringon kuivattavalle ja haristuttavalle UV-säteilylle joten tuohet peitettiin eri tavoin. Varhaisin ja halvin tapa oli latoa katolle turvetta ja tämän takia pitkälle 1800-luvun jälkipuoliskolle asti maaseudulla turvekatto oli yleisin: tarveaineet olivat ilmaiset ja nauloja ei tarvittu.

Nykyään ajatellaan helposti, että vanha katto tarkoittaa pärekattoa, mutta se yleistyi vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, tosin siitä tuli nopeasti erittäin yleinen helppouden ja huokean hinnan takia. Kiinnittämiseen tarvittiin nauloja, jotka olivat tuohon aikaan jo talonpojan saavutettavissa teollisen tuotannon ansiosta.

Vuoliaiskaton rinnalle tuli kattotuolien varaan rakennetut jyrkemmät katot, joita oli ensin virkataloissa, pappiloissa ja kartanoissa. Kattotuolien päälle tehtiin usein lautakatto. 1700-luvulla Suomessa oli jonkin verran tiilikattoja, mutta ne eivät tulleet koskaan kovin suosituiksi – lähinnä siksi, että tiilet olivat kallista tuontitavaraa. Kattotiilien läpimurto tapahtui vasta 1930-luvulla kun sementtitiilet yleistyivät.

Huomaa tiililaatujen ero: savesta poltetut, joskus jopa lasitetut savitiilet ovat lähes ikuiset: ne eivät ime vettä itseensä eivätkä sen vuoksi rapaudu pakkasella. Hieman huokoisempi vanha sementtitiili rapautuu helpommin pakkasen takia. Kun käy sementtitiilikatolla vaihtamassa yhden tiilen, rikkoo helposti samalla kolme muuta. (Jos mahdollista, yritä keplotella vaihdettava tiili sisäkautta.)

Kaupungeissa ja maaseudun vauraissa taloissa alkoi näkyä ensimmäisiä huopa- ja peltikattoja 1800-luvun alussa. Empire ja sen arkkitehti Engel toi muotiin matalan aumatun katon jonka kattamisessa pelti oli teknisesti paras materiaali. Varhaiset huopakatot tehtiin irrallisista lumppupaperiarkeista, jotka tervattiin katolla ja lopuksi päälle siroteltiin hiekkaa, joka poljettiin kiinni alustaansa. Rullatavarana myytävä asfalttihuopa syntyi 1800-luvun puolivälissä ja vuonna 1897 Suomessa oli jo useita kattohuopatehtaita.

1900-lukui toi useita uusia teknisiä variaatioita, mutta karkeasti sanoen niissä muuttui vain näkö: kattohuopaa prässättiin Ondulineksi, savitiili muutti sementtiseksi, ja peltiä alkoi saada isoina aaltopeltilevyinä.

Katemateriaalin valinta

Kun omassa talossasi on kattoremontti edessä, selvitä ensin onko koko katto pakko uusia. Voi olla, että riittää kun kunnostaa piipun juuret ja jiirit – tai auringon polttaman etelälappeen. Vesikaton voi kunnostaa myös osissa: lappeet eri vuosina tai kuistit myöhemmin. Esteettisessä mielessä perussääntö on, että talossa pidetään sama kate kuin siinä on ollutkin. Mutta mikä on alkuperäinen: useasta talosta löytyy jälkiä pärekatosta, mutta kun sen eliniäksi arvelleen noin 15 vuotta, niin monikaan ei valitse sitä. Tutki millaisia kattoja on lähialueen taloissa: usein samalla alueella on ollut käytössä samat katteetkin.

Voi myös yrittää laskea mikä katto on pitkällä tähtäimellä edullinen: savitiilet ovat lähes ikuisia, hyvin hoidettu peltikatto voi kestää sata vuotta, huopakatto puolet tästä ja päre vain 15 vuotta. Mutta jos pärekaton voi lyödä talkooporukalla, se maksaa vain murto-osan uuden peltikaton hinnasta.

Rakennusten välillä on myös hierarkia: jos päärakennuksessa on peltikatto, on piharakennuksissa usein tiili. Jos päärakennuksessa on tiilikatto, piharakennuksissa on usein huopakatto.

Pyhtääläisen Ahvenkosken kartanon viljamakasiinin katto.

Tärkeintä katolla – kuten kaikilla muillakin talon osilla – on huolto: katon ikä voi puolittua tai kaksinkertaistua sen mukaan kuinka sitä hoitaa: roskat on lakaistava pois, rännit pidettävä auki ja maali uusittava aina kun siihen on tarvetta.

Lisää aiheesta

Jos räystäälle syntyy jääpuikkoja on vintti liian lämmin. Perinteinen avovintti on hatara joten ullakon lämpötila on suunnilleen sama kuin ulkoilman. Pakkasella katolle jäätynyt lumi pysyy katolla lumena.

Kiviniemen kartanon vesikatossa on kattotuolien varaan tehty umpilaudoitus, jonka päälle on 1800-luvulla tehty kolmiorimahuopakatto. Vanhan katteen purkamisen yhteydessä huopakerroksia paljastui paikoitellen jopa viisi.

Laavu ja kota

Ensimmäiset asumukset Suomessa olivat tilapäiseen tai siirrettävään majoittumiseen käytettyjä laavuja (katteena havut) tai pistekotia, joissa seinä ja katto ei ole eriytynyt omaksi rakenneosaksi.

Kunnostaminen
Artikkelit
hannu | 3.7.2018

Vanhanaikaiseen asumiseen ei tarvittu paljon tekniikkaa. Veden nostaminen kaivosta saattoi olla päivän teknisin tapahtuma.

hannu | 3.7.2018

Veden tuominen asuinrakennukseen vesijohtoa pitkin on uusi asia.

hannu | 3.7.2018

Lue Jari Ketolan laaja arikkeli Painovoimaisen ilmanvaihdon käyttö ja huolto PDF:nä.

hannu | 3.7.2018

Perinnemestari, perinnerakentaminen, perinnekorjaaminen.

hannu | 30.6.2018

Seinä oli vuosisatojen ajan käsittelemätöntä pyöreää hirttä.

hannu | 29.6.2018

Veden tuominen sisälle vanhaan taloon on tekninen ja henkinen haaste.

hannu | 28.6.2018

Nylander

Puuhella on yleinen nimitys puilla lämmitettävälle liedelle ja niitä on monta eri mallia.

hannu | 27.6.2018

Sähköjen asentaminen taloon, joka halutaan kunnostaa perinteisiä menetelmiä kunnioittaen, on vaikeaa – jopa paradoksaalista: ei sata vuotta vanhoissa taloissa ollut sähköä.