Kunnostaminen
Artikkelit

Main menu

Ulkomaalaus

Rakennusten ulkomaalausta pidetään tärkeänä, mutta peruste on lähinnä esteettinen. Puu kestää maalamattakin vuosikymmeniä, paksu hirsi jopa vuosisatoja. Vanhan rakennuksen tärkein osa oli hirsinen runko ja 1700-luvulla sitä alettiin lisäeristää ja suojata laudoituksella, joka on hirsikehikon uhrikerros. Samalla tavalla maali on laudan päällä oleva uhrikerros – ei välttämätön, mutta toki pidentää alemman kerroksen ikää. Valitettavan usein on käynyt niin, että väärä maalityyppi on ollut julkisivulle haitallinen. Usein syynä on muovimaali, joka on estänyt julkisivulaudoituksen kuivumisen.

Rakennusten ulkomaalauksessa on usein ongelmia; maali ei pysy kiinni tai pintaan tulee hometta. Syytä epäonnistumiseen ei usein löydetä, ja syy voi olla myös muualla kuin mistä sitä haetaan. Oikein tehtynä maalaaminen kuitenkin onnistuu ja vanhankin pinnan saa uusintamaalattua. Mutta kuten kaikessa remontoimisessa: työtä, varsinkin pohjatyötä on paljon ja muutamat perusasiat on tehtävä oikein.

Onnistuneen maalaamisen perustana on hyvä puuaines: puiden joista laudat sahataan, tulisi olla täyteen ikään ehtineitä, jopa yli satavuotiaita. Lautojen pitää saada kuivua hitaasti (ei uunissa lämmittämällä) ja ulkovuoraukseen tulee valita tiheäsyistä lautaa.

Suomessa tuotetaan paljon puutavaraa, mutta paras laatu ei päädy kotimaan markkinoille vaan vientiin mm. Japaniin ja Saksaan. Enemmistö suomalaista haluaa laudat halvalla ja sen takia rautakaupan hyllyltä saa nopeakasvuista ja pikakuivatettua tavaraa. Hyvää ulkoverhoustavaraa kannattaa etsiä pieneltä sahalta tai höyläämöltä.

Pohjanmaalta siirretyn talon ulkovuorausta rakennetaan uudestaan Loviisassa. Hirren päällä tuulesuojalevy sekä laudoilla korotettu tuuletusrako. Tuuletusrakoa ei tarita, jos maali on hengittävä. Vuorilaudat on maalattu pukeilla ennen seinään kiinnittämistä. Alimpana jalkalankku.

Kun lauta on talon seinässä, ei tarvitse pitää kiirettä pintakäsittelyn kanssa. Havupuussa on uuteaineita, jotka saavat haihua jopa vuoden verran. Liian kauan ei pidä odottaa, sillä pellavaöljymaalilla maalattava lauta ei saa muuttua nukkaiseksi. Maali irtoaa nukan mukana.

Ihanteellinen maalauskeli on pilvinen päivä pitkän aurinkoisen jakson jälkeen, koska lauta on kuivaa ja ilma kosteaa: mitä hitaammin maali kuivuu, sitä tukevammin se kiinnittyy alustaan. Jos on maalattava aurinkoisella säällä, on ainakin pysyttävä varjossa: joko aurinkgon kierron edellä kiiruhtaen tai perässä leppoisasti. Myös kylmällä säällä voi maalata. Maalattavan puun kosteuden on oltava mielellään alle 16 prosenttia. Vastamaalattu pellavaöljymaali on hengittämätön, joten jos puu on kosteaa, vesihöyry pyrkii puusta ulos ja maaliin syntyy höyryn paineesta kuplia.

Pellavaöljymaali muuttuu hengittäväksi vasta muutaman kuukauden kuluttua. Hengittävyyden ansiosta maalikalvo läpäisee sekä yksittäisiä vesimolekyylejä että vesipisaroita. Hengittävyys ei perustu vanhassa maalissa oleviin pieniin halkeamiin vaan koko maalikalvo voi paperin lailla kastua ja kuivua. Kastuminen kuulostaa huonolta ominaisuudelta, mutta vielä tärkeämpää on nopea kuivuminen.

Joka maalilla oma tekniikka

Maalaustekniikka on eri maaleilla erilainen: keittomaalia (puna- ja keltamulta) ja petroliöjymaalia levitetään kerralla paksusti, pellavaöljymaalia sen sijaan pohjamaali ja yhdestä kahteen varsinaista kerrosta. Punamullan ja petroliöljynkin kohdalla kannattaa ensin töpöttää pienempi määrä maalia uriin ja koloihin ja sen jälkeen pyyhkäistä märällä pensselillä isosti yli. Pellavaöljymaalissa puolestaan "hierotaan" jokainen kerros ohueksi pinnaksi.

Entä jos seinä kuitenkin homehtuu! Älä huolestu heti. Home kuluu usein pois itsestään eikä home syö puuta vaan elää harmittomana (mutta rumana) maalin pinnalla. Parina ensimmäisenä kesänä pese seinä kevyesti vedellä ja harjalla. Jos home palaa, käytä myös homeenestoainetta. Älä yritä peittää hometta maalilla, sillä uusi maali on ruokaa homeelle. Hometta tulee usein varjonpuoleiselle seinälle tai kasvien varjostamaan kohtaan – talon lähellä ei saisi olla kasveja ja tuulen pitäisi päästä kuivattamaan seinät.

Maali näytti olevan kauttaaltaan homeessa, mutta kun pyyhin rätillä seinää, home hävisi. Maali ei ollut homeessa, vaan maalin pinnalla oleva lika oli kelvannut homeelle ravinnoksi.

Oikea väri

Eri aikakausina on ollut omat muotivärinsä, 1700-luvun punamulta, 1800-luvun empiren vaalea keltainen, kertautyylien okrat ja ruskeat jne. Piharakennukset ovat kaikkina aikoina ja kaikkialla voineet olla punamullattuja. Omat talon värisuunnittelun pohjana kannattaa pitää rakennuksen alkuperäistä väritystä: etsi kuvia, rapsuta maalia ja etsi – vaikka numerokyltillä myöhemmin peitettyjä – kohtia, joista alkuperäisen värin voi löytää. Toinen keino määritellä oikea väri on katsoa millaisia taloja on ympäristössä ja seurata alueen yleistä värimaailmaa.

 Ainoastaan isojen testiruutujen avulla näkee miltä talon väritys oikeasti näyttää. Värikartan täpän koko ei riitä oikean vaikutelman saamiseen.

Värikartassa oleva pieni väritilkku ei yleenä anna oikea kuvaa lopullisesta väristä. Hanki pieni testipurkki maalia ja maalaa vaikka yhden neliömetrin kokoinen levy, ja katso miltä se näyttää talon eri sivuilla. Kun oikea sävy on löytynyt, voit tutkimuspalan avulla ostaa lopullisen maalin.

Toinen vaihtoehto on löytää esimerkkitalo ja verrata sen värejä värikarttaan.

Lisää aiheesta

Petroliöljymaali on yksi monista maaleista, joita voi tehdä itsekin.

Museoviraton konservaattori Thorvald Linqvistin resepti:

10 l valopetroolia 1–2 l vernissaa 3–4 kg punamultaa

Maalarimestari Kalevi Järvisen reseptit

Kalevi Järvinen on puhunut innokkaasti petroliöljymaalin puolesta: se on lähes ihmemaali, joka pysyy kaikilla pinnoilla ja kestää hyvänä kymmeniä vuosia.

Petroliöljymaali on pellavaöljymaalia, johon on sekoitettu runsaasti petrolia. Petroli tarkoittaa maalausalalla paloöljyä eli valopetrolia, joka on pääasiassa haihtuva liuotin. Siinä on kuitenkin myös haihtumattomia osia, jotka toimivat sideaineen tapaan.

Keittomaalia voi tehdä lukuisilla eri tavoilla, joten toriparlamentissa voi saada hyvinkin monenlaisia neuvoja. Kuvasarjassa näkyvä rakennus on maalattu alla olevan reseptin mukaan.

Keittomaalilla sivelty pinta on uudenveroinen kymmenkuntavuotta, pohjoiseinällä pidempäänkin.

Yleensä puhutaan puna- tai keltamullasta, mutta oikeampi nimitys on keittomaali, sillä puuron sekaan voidaan periaatteessa sekoitaa mitä väripigmenttiä tahansa. Tummemmat värit ovat varmempia, sillä homepilkut eivät näy niissä.

Kunnostaminen
Artikkelit
hannu | 3.7.2018

Vanhanaikaiseen asumiseen ei tarvittu paljon tekniikkaa. Veden nostaminen kaivosta saattoi olla päivän teknisin tapahtuma.

hannu | 3.7.2018

Veden tuominen asuinrakennukseen vesijohtoa pitkin on uusi asia.

hannu | 3.7.2018

Lue Jari Ketolan laaja arikkeli Painovoimaisen ilmanvaihdon käyttö ja huolto PDF:nä.

hannu | 3.7.2018

Perinnemestari, perinnerakentaminen, perinnekorjaaminen.

hannu | 30.6.2018

Seinä oli vuosisatojen ajan käsittelemätöntä pyöreää hirttä.

hannu | 29.6.2018

Veden tuominen sisälle vanhaan taloon on tekninen ja henkinen haaste.

hannu | 28.6.2018

Nylander

Puuhella on yleinen nimitys puilla lämmitettävälle liedelle ja niitä on monta eri mallia.

hannu | 27.6.2018

Sähköjen asentaminen taloon, joka halutaan kunnostaa perinteisiä menetelmiä kunnioittaen, on vaikeaa – jopa paradoksaalista: ei sata vuotta vanhoissa taloissa ollut sähköä.