Uudenkaupungin Vanhat Talot
Uusikaupunki, 02.09.- 03.09.2017

Loviisan Wanhat Talot
Loviisa, 26.08.- 27.08.2017

Rakkaudesta Remonttiin - Renovera med Kärlek
Kokkola, 26.08.- 26.08.2017

Hämeenkyrön vanhat talot
Hämeenkyrö, 12.08.- 13.08.2017

Vanha talo & englantilainen puutarha
Pyhtää, 09.07.- 09.07.2017

Lisää tapahtumia arkistossa

Viimeisin kommentti:
Väinö Harha, 27.06.2017
Suihkukaappi hirsitalon yläkertaan
Hei Märkätila on aina haastava tehtävä ja sen toteutuksesta on monia näkemyksiä. Suihkukaappi on hyvä ratkaisu. Suosittelen katollista ma...

Näytä kaikki keskustelut
Näytä uusimmat kommentit

 

 

Vesi ja viemäri

Vanhaa tekniikkaa: Seurasaareen siirretyssä Niemelän torpassa vesi nostetaan kaivosta ja kaadetaan puiseen kouruun, joka johtaa keittokatkseen. Kuva: Hannu Rinne.

"Joko teille tulee huuberia?"

Veden toimittaminen ihmisille vesijohtoa pitkin on uusi asia. Suomessa ensimmäinen kunnallinen vesilaitos aloitti toimintansa Helsingissä 1876 ja silloinkin vettä jaettiin kaupungin keskeisillä paikoilla vesiposteista. Tätä ennen – ja vielä pitkään hitaasti kasvavan putkistoverkon rinnalla – kaupungeissa oli virallisia julkisia kaivoja. Maaseudulla vesilaitosten toiminta on saavuttanut haja-asutusalueet hitaasti; vieläkin kylätaajamiin perustaan yksityisiä vesiosuuskuntia puhtaan veden, ja yhä useammin myös viemärin saamiseksi.

Vesijohto ja viemäri ovat asumisessa siis uutuustuotteita. Kaupunkiasumisessa ne yleistyivät 1800-luvun lopulla, maaseudulla jokunen vuosikymmen myöhemmin. Vieläkään monella kesämökillä ei ole vesijohtoa ja maaseudulla moni talo on oman vesi- ja likakaivon varassa. Vesijohto tuli yleensä ensin keittiöön, mutta vauraimmissa kaupunkitaloissa oli jo 1800-luvun lopulla kylpyhuoneita, maaseuduilla sauna pysyi pääasiallisena pesupaikkana pitkälle 1900-luvulle. Vuonna 1930 85 prosenttia Helsingin taloista oli vesijohtoverkon piirissä ja 70 prosentissa taloista oli vesiklosetti. Yksi varhaisista putkituksia tekevistä yrityksistä oli AB Vesijohtoliike-Huber Oy, ja ihmiset kyselivätkin naapureiltaan vuosisadan alussa "Joko teille tulee huuberia?"

Vanhoissa taloissa vesijohto edusti teknisen kehityksen pioneeriaikaa ja uutuus toi myös mukanaan monet ongelmat: jäätyvät, hikoavat ja vuotavat vesijohdot sekä tukkeutuvat viemärit. Niin kauan kun vesi kannettiin sisään ja ulos, oli sen käyttäminen vähäistä ja myös vahingot pieniä.

Kaupunkitaloissa keittiöön tuli yht’aikaa sekä vesi että viemäri, mutta maalla saattoi keittiön viemäri tulla ensin. Oli helpompaa vetää kaatoaltaasta johto lattian alta parin metrin päähän seinästä kivikasaan, kuin saada pumpattua paineella vettä sisälle taloon. Suuremmissa maalaistaloissa ensimmäiset laitteet nostivat veden tuulimoottorilla vintille, sähkökäyttöiset pumput tulivat 1900-luvun alkuvuosikymmenillä. Asuinrakennusta ennen vesi ja viemäri tulivat navettaan.

Kun talolle etsittiin sopivaa paikkaa, oli yksi kriteereistä vesistön läheisyys tai hyvä kaivon paikka. Valitettavan usein kävi niin, että kaivosta löytyi vettä, mutta pian kaivoon alkoi valua sinne kuulumatonta vettä. Tunkio saattoi olla liian lähellä tai virheellisen maanpinnan muotoilun takia sulamis- tai sadevesi pääsi kaivoon. Ahtauden takia tämä oli suurempi ongelma kaupunkien kaivoissa.

Vesi vanhassa talossa

Kun perinnerakentaja pohtii keittiön ja kylpyhuoneen olemusta vanhassa talossa, hän päätyy perimmäisen kysymyksen äärelle: eihän täällä alun perin ollut edes vesijohtoa! Nykyajan mukavuudet ovat monen talon alkuperäiselle asumistavalle vieraita ja niiden tyylikäs ja turvallinen sijoittaminen on haaste. Kun seuraa keskustelua nykyrakentamisesta, voi huomata, että tekniset ongelmat eivät ole kadonneet minnekään. Yhtä suuren haasteen antavat esteettiset kysymykset: saavatko vesijohdot olla esillä, saavatko ne olla muovia, kuinka monta vesipistettä talossa tarvitaan jne. Perinteen vaalija on teknisissä tarpeissaan usein kohtuullisempi kuin uudistalon rakentaja, mutta pääpaino on tyylitajussa: siinä kuinka saa uuden tekniikan sijoitettua onnistuneesti. Joskus se on reilusti näkyvissä, toisinaan turvallisesti piilotettu.

Sama pohdinta on edessä kun korjataan 1900-luvun taloja, joissa on alun perin ollut keittiö, pieni vessa vintin portaiden alla ja sauna kellarissa. Taloa on varmasti modernisoitu vuosikymmenten aikana ja uusi korjaaja joutuu aina pohtiman alkuperäisen, jo korjatun ja omien suunnitelmiensa suhdetta. Samaan aikaan määräykset rakentamisesta ovat tiukentuneet mikä vaikeuttaa korjausremonttia. Kannattaa pyrkiä teknisesti ja esteettisesti yksinkertaiseen ratkaisuun, vähäinen tekniikka ja suunnittelun selkeys antavat pitkän käyttöiän.

Vesijohtoverkossa on kova paine ja sen takia järjestelmään tulee helposti pieniä tihkuvia vuotoja, mm. tiskikoneenkin yleisin vesivahinko on hiljalleen laitteen alle tihkunut vesi. Tämän takia kaikki vettä käyttävät laitteet olisi parasta rakentaa tilaan, jossa on allas ja lattiakaivo. Tämä toteutuu hyvin kylpyhuoneessa, mutta miksei koko keittiön tiskipöydän sokkelia voisi eristää vesitiiviiksi? Viemäriverkossa on vähän painetta ja se ei yleensä vuoda paitsi jos putki pääsee jäätymään ja halkeamaan – tämä voi aiheuttaa vuosikymmeniä kestävän tihkumisen lattiarakenteisiin. Toinen vuotokohta on talon ulkopuolella tontilla missä valurautainen tai betoninen putki vuotaa osan vedestä soraan maaperään (ja ehkä samalla juomakaivoon).

Jätevedet

Voimassaoleva laki määrää, että vuoden 2014 alusta lähtien vanhan kiinteistön jätevesijärjestelmän on täytettävä kiristyneet vaatimukset. Tämän takia Suomessa rakennetaan parhaillaan kiireellä osuuskuntien viemäriverkkoja sekä talokohtaisia imetyskenttiä sekä umpikaivoja wc-vesille. Yksi viemäriverkoston ulkopuolinen asukas kuormittaa jätevesillään vesiämme keskimäärin yhtä paljon kuin 6–8 viemäriverkon piirissä asuvaa. Haja-asutuksen jätevedet ovat maatalouden jälkeen suurin vesistöjen fosforikuormittaja.

On siis hyvä, että myös maaseudulla saadaan jätevesiasiat kuntoon, mutta aivan jokaista mummonmökkiä säännöt eivät koske. Lakiin on tullut lieventävä tulkinta, jonka mukaan: ”Kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä voidaan säätää asetuksessa annetut lievemmät käsittelyvaatimukset erikseen määritellyille alueille, jotka ovat kaukana vesistöistä, joita ei ole luokiteltu pohjavesialueiksi ja joilla kuormitus on tavallista vähäisempi. Kiinteistön haltija voi saada jatkoaikaa jätevesijärjestelmän kunnostamiseen 1.1.2014 jälkeen, jos käsittelyvaatimusten noudattaminen on kalleuden tai poikkeuksellisen teknisen vaativuuden vuoksi kohtuutonta ja kuormitus ympäristöön vähäinen. Lykkäystä voi hakea kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta vasta siirtymäajan loppuessa.” (www.ymparisto.fi.)
 
Hannu Rinne 18.5.2009
 
 

Pääsivulle Sivun alkuun Tulosta Ehdot Tekijät