Pönttöuunin muurauskurssi
Turku, 17.11.- 25.11.2017

Iso-Puolalan Joulu to-su
Turku, 16.11.- 17.12.2017

Lisää tapahtumia arkistossa

Viimeisin kommentti:
Aira Ikonen , 18.11.2017
Lämpöpattereita
Myydään käytettyjä vesikiertoisia lämmityspattereita yhteensä 10 kpl 50-luvulta. Patterit ovat nyt Keski-Suomessa. ...

Näytä kaikki keskustelut
Näytä uusimmat kommentit

 

 

Ulkomaalaus »Puna- ja keltamulta

 

Väripigmenttiä lisätään maalinteon loppuvaiheessa, kun jauhot ovat jo kypsyneet. Kuva: Hannu Rinne.

Keittomaali – yleisimmin puna- ja keltamulta

Punamullasta on lukuisia erilaisia ohjeita; niiden runsaus johtuu siitä, että todellisuudessa lähes kaikki versiot onnistuvat. Maalin ydin on ohrajauhoista veteen keitetty liisteri. Vihtrilli auttaa maalia tarttumaan ja toimii homeenestona. Väripigmentti on maaperästä sellaisenaan löytynyt tai kaivostoiminnan sivutuotteena saatu rautaperäinen maa-aines, rautaoksidi. Yksinkertaisimmillaan nämä neljä riittävät. Suolalla voidaan lisätä maalin säilyvyyttä tölkissä ja vernissalla (=keitetty pellavaöljy) pysyvyyttä seinässä.

Punamultaa suositeltiin talonpojille jo 1700-luvulla, mutta totuuden nimissä pääosa Suomen taloista oli täysin käsittelemättömiä harmaita töllejä pitkälle 1800-luvulle. Esivalta on korostanut puun säilymistä, mutta myös viihtyisää ympäristöä on korostettu. Näin Pellervo lehti 1921: ”Rakennusten ulkopuolinen asu ja wäri owat osaltaan waikuttamassa aistiimme ja luonteeseemme. Ja kauneusaistimme tyydytys herättää wiihtymisen tunteen, se kohottaa järjestyksen halua ja waistoa, se synnyttää kotirakkauden ja se kohottaa meidän henkistä ihmistämme.” 1900-luvun mittaan keittomaalin suosio alkoi hiipua kun talollisilla oli varaa ”parempiin” maaleihin ja keittomaalia pidettiin vanhanaikaisen. Viimeisen parin kymmenen vuoden aikana punamulta on kuitenkin palannut käyttöön, eikä syyttä; se on huokeaa, helppo tehdä itse, ympäristöystävällistä ja erittäin helppoa uusia: vanha maali vain harjataan pois ennen uutta. Nykyään punamultaa saa myös valmiina, mutta ole tarkka kun ostat maalia, on maaleja, joiden nimi voi olla esim. punamaali, mutta sisällön oikeellisuudesta ei ole mitään takeita – saatat saadakin lateksia ja se on seinän tuho.


Aineet

Pigmentti

Keltaista ja punaista väripigmenttiä voi löytää maasta sellaisenaan. Kun keltaista lietettyä maata kuumennetaan, muuttuu se punaiseksi. Suomessa rannikkoalueilla yleisin ja vanhin punamulta on ruotsalaista tummaa Falunpunaista, joka saatu liettämällä kaivosjätteestä: kellertävää ruosteista maata liotetaan vedessä ja astian pohjalle kerrostuu hienojakoista maata, valmista väripigmenttiä. Sisämaassa on käytetty enemmän vaaleampaa oranssiin vivahtavaa italianpunaista.

Suomessa on jopa lähteitä kerätty ruosteista ”lähderapaa”, jota kuumentamalla on saatu punaista väriainetta.

Keltamulta on luonnon okraa eli hyvin hienojakoista rautapitoista savimineraalia.

Keittomaalia voidaan tehdä eri pigmenteillä lähes valkoisesta lähes mustaan.

Vihtrilli

Parantaa värin pureutumista puuhun ja toimii jonkin verran homeenestoaineena.

Vernissa

Peruskeittomaaliin ei tarvitse laittaa vernissaa, mutta pieni tilkka ei tee pahaakaan, jonkin verran se parantaa kiinnittymistä ja estää väriä sotkemasta. Suurempi määrä vernissaa on perusteltua jo maalausalusta on haasteellinen: painekyllästettyä puuta, uutta höylälautaa tai puunsuoja-aineella käsiteltyä. Kalliin vernissan sijaan keitokseen on saatettu lisätä traania eli hylkeenrasvaa. Oikein säästeliäs isäntä on voinut lorauttaa sekaan traktorin jäteöljytkin, mutta sitä ei voi suositella: epäekologista ja koneöljy ei kuivu.

Suola

Keittomaali säilyy käyttökelpoisena vain muutaman päivän ja silloinkin sitä on hyvä pitää viileässä. Suolalla voidaan säilyvyyttä lisätä jonkin verran.

Näin teet keittomaalia

Katso myös kuvasarja

Keittomaalia voi tehdä lukuisilla eri tavoilla, seuraavassa kaksi reseptiä. Kuvan talon olen itse maalannut Järvisen reseptin mukaan.

Kalevi Järvisen resepti

Aineet

  • 50 l vettä
  • 3 kg rautavihtrilliä (homesuoja + värin kiinnittäminen)
  • 4,5 kg ruisjauhoja (sideaine)
  • 12 kg punamultaa (väri)
  • 2 kg merisuolaa (säilyminen)
  • 3 l pellavaöljyä eli vernissaa (kestävämpi pinta)

Jos teet keltamultaa, käytä rautavihtrillin sijaan vähemmän värjäävää kuparivihtrilliä (ei syövyttävänä sovi sinkityillä nauloilla kiinnitetyille laudoille) tai sinkkivihtrilliä.


Vaiheet

Keittomaali tehdään tarpeeksi isossa astiassa, koska keitos kuohuu voimakkaasti keittämisen loppuvaiheessa kun väriä lisätään. Astia pidetään ylhäällä esim. tiiliskivien päällä – on eduksi jos tulen voi vetää liian voimakkaan kiehumisen estämiseksi astian alta pois. Jos astian ympärille kietaisee mineraalivillaa, pysyy neste tasaisemmin lämpimänä.

  • Jaa vesi kolmeen osaan, esim. 30 litraa keittotynnyriin, 10 litraa ämpäriin jauhojen sekoittamista varten ja 10 litraa jäähdyttämiseen loppuvaiheessa.
  • Sytytä tuli keittoastian alla
  • Sekoita jauhot huolellisesti kylmään veteen. (Kuumaan sekoittaessa jauhot paakkuuntuvat.)
  • Kun vesi kiehuu, lisää rautavihtrilli
  • Lisää kylmä ruisvelli ja keitä kolmisen tuntia. Anna kiehua heikosti ja sekoita koko ajan, jotta keitos ei pala pohjaan.
  • Kun velli on kypsä, sekoitetaan mukaan pigmentti. Tämä aiheuttaa kuohumista, kaada sekaan kylmää vettä sen hillitsemiseksi.
  • Kun maali on jäähtynyt hieman, lisää tarvittaessa suola ja vernissa.

- Jos kaikki maali käytetään heti, ei suola ole välttämätön, se on lähinnä maalin säilytysaine.
- Vernissa ei ole välttämätön, mutta se on maalia vahvistava lisäaine. Älä laita liikaa, tai maali ei enää liituunnu eli kulu kauniisi kulumalla.

 Hannu Rinne 16.6.2009

 

Aiheesta enemmän

- Panu Kaila: Kevät toi maalarin, perinteinen ulkomaalaus. Multikustannus, 2007.

- Kalevi Järvinen: Puurakennusten ulkomaalaus. Rakennustieto, 1999.

Pääsivulle Sivun alkuun Tulosta Ehdot Tekijät