Uudenkaupungin Vanhat Talot
Uusikaupunki, 02.09.- 03.09.2017

Loviisan Wanhat Talot
Loviisa, 26.08.- 27.08.2017

Rakkaudesta Remonttiin - Renovera med Kärlek
Kokkola, 26.08.- 26.08.2017

Sastamalan wanhat talot
Sastamala, 20.08.- 20.08.2017

Lisää tapahtumia arkistossa

Viimeisin kommentti:
Ari Tuikkanen, 17.08.2017
Kivijalka
Hei Mökin kivijalka on niin matala, että betoni siirtää kosteutta yläpuolisiin puurakenteisiin. Uskaltaako kivijalan vierestä kaivaa maata...

Näytä kaikki keskustelut
Näytä uusimmat kommentit

 

 

Maapohja

Jos maaperä on kuivaa hiekkamaata, toimii ladottu kivijalka hyvin. Kuva: Hannu Rinne.

Hyvä maapohja ei roudi eikä ole kostea

Kun ennen rakennettiin, niin oli vara valita minne talonsa sijoittaa. Parhaille paikoille tietenkin, eli matalille kumpareille, isompien mäkien etelärinteelle ja muutenkin luonnonkauniille, kuivalle paikalle. Sanotaan, että katto on talon tärkein osa, mutta yhtälailla kosteus voi tulla taloon alakautta kapillaarisesti maaperästä nousemalla. Multapenkkiperusteisissa taloissa kuiva sijoituspaikka oli erityisen tärkeää, koska lattialautojen alla oli pienen ilmatilan jälkeen maapohja. Pieni määrä kosteutta pääsi lattialautojen läpi huonetilaan ja tulisijojen kautta ulos, mutta kovin kostealla paikalle tällaista taloa ei voinut perustaa.

Rossipohjaisen talon alla voi olla hieman kosteampi maaperä, mutta talon alustan tuulettumisesta on huolehdittava kunnolla. Ei riitä, että tuuletusluukut ovat auki lämpimän kauden (=sama aika kun järvet ovat sulana), vaan ne on sijoitettava niin, että ilma varmasti virtaa talon ali. Luukkujen on oltava talon vastakkaisilla puolilla niin, että ne ovat useimmin puhaltavaan tuulensuuntaan nähden poikittain. Veto syntyy siitä kun tuuli kiertää talon ja aiheuttaa tuulen alapuolelle alipaineen. Jos kivijalka on korkea ja luukut aivan yläreunassa, voi kivijalan vierus jäädä kosteaksi. Kokeeksi voi ripustaa ohuita paperisuikaleita luukkujen eteen sekä talon alle ja tarkkailla, kuinka ilma tuulella virtaa.

Maaperän kosteutta poistetaan useiden suositusten mukaan laittamalla salaoja kivijalan viereen, mutta tätä ennen on tarkistettava, että kivijalan alla ei ole hirsiarinaa, jota pohjavesi suojaa. Vanhat kivijalat – jotka eivät välttämättä yltäneet routarajan alapuolelle – saivat lisätukea kivijalan alimpien kivien alle asetetuista hirsistä. Niin kauan kun nämä hirret pysyvät hapettomassa tilassa eli pohjaveden pinnan alapuolella, ne eivät pääse lahoamaan. Muutenkin kuivuva maaperä, varsinkin savi, voi muuttaa kokoaan ja liikuttaa taloa jos kosteusolosuhteet talon ympärillä muuttuvat.

Yksi syy kosteuteen voi olla vesisuoni. Sellaisen paikallistaminen voi olla vaikeaa, mutta esimerkiksi rinteessä olevan tontin yläpuolelle voi tehdä avo- tai salaojan katkaisemaan veden kulkua maaperässä.

Kosteuden poistaminen kokonaan ei yleensä onnistu helpolla ja sen takia joidenkin rossipohjaisten talojen alle on levitetty maanpinnalle muovikalvo kosteuskatkoksi. Tästä on yleensä lyhytaikainen apu, sillä muovin alla kosteus tiivistyy ja luo erinomaisen kasvualustan homeille ja lahottajasienille.

Yksi keino parantaa vaikeaa tilannetta on poistaa talon alta pintamaata 10–15 cm, eli se kerros, joka on rakentamisajan aikaista humuspitoista pintamaata (multaa, ravinteikasta savea, lastuja jne.), ja korvata tämä karkealla pestyllä sepelillä. Sepeli tekee ns. kapillaarikatkon eli puhtaassa karkeassa kiviaineksessa kosteus ei pääse nousemaan ylöspäin. Nykyaikaiset maavaraiset laatat tehdään samasta syystä karkean kiviaineksen päälle.

Rossilattian etu multapenkkiin ja maavaraiseen laattaan verrattuna on myös se, että radon tuulettuu talon alta pois tuuletusluukkujen kautta. Rossilattia on myös helpommin huollettavissa kuin laatta, jossa jokainen putkityö edellyttää betonin piikkaamista!

Kellarit talojen alla ovat usein kosteita koska ne ulottuvat pohjavesitasoon saakka. Ympärillä voi olla bitumi- tai kreosiittieristys, mutta ne ovat voineet vioittua vuosikymmenten saatossa. Eristyksen voi yrittää kaivaa esiin ja kunnostaa, mutta vanhassa talossa lähtökohtana kannattaa pitää sitä, että kellari on vain säilytystila eikä siellä pyrikään niin kuivaan ja lämpimään ilmaan kuin asuinkerroksissa. Tärkeintä on huolehtia kellarin kunnollisesta tuuletuksesta, jotta kosteus ei nouse liian korkeaksi. Kun vanha talo siirretään uuteen paikkaan, tehdään sille usein kivijalka harkoista – sen sijaan että tuotaisiin vanhalta paikalta myös graniittiharkot. Tässä yhteydessä herää ajatus kellarin tekemisestä taloon. Hyvä idea, mutta kellarissa on aina riskinsä: jossain vaiheessa sinne kuitenkin tulee kosteutta tai vettä.

Joissakin taloissa on yksi hormeista johdettu rossilattian alle imemään ilmaa pois ryömintätilasta. Sinänsä hyvä idea, mutta se teho voi olla marginaalinen verrattuna siihen, että kova tuuli huuhtoo alustaa esim. 5+5 tuuletusreiästä. Ei ole myöskään hormille eduksi, että se kuljettaa kosteaa ilmaa.

Jos haluaa hankalaan maaperään vanhanaikaisen, "kevytrakenteisen" kivijalan, joka ei ulotu kovin syvälle maan sisään eikä siis routarajan alapuolelle, on vaihdettava maamassa talon alta. Esimerkiksi Rakennusapteekin myymälä on tehty näin: talon alalle kahden metrin syvyinen  kuoppa, siihen mursketta ja perustuskivet ladottiin lähes maanpintaan. Yksikään kivi ei ole heilunut viiteen vuoteen. Maamassojen suunnittelu on tehtävä huolella, koska uusi kiviaines on painavaa. Kevyempi vaihtoehto on paaluttaa tuki anturalle joka jää maan pinnan alapuolelle ja pystyttää kivijalka sen päälle. Paaluttaminen voidaan tehdä myös maahan kierrettävillä teräspilareilla.

Hannu Rinne 38.5.2009

Pääsivulle Sivun alkuun Tulosta Ehdot Tekijät