Pönttöuunin muurauskurssi
Turku, 17.11.- 25.11.2017

Iso-Puolalan Joulu to-su
Turku, 16.11.- 17.12.2017

Lisää tapahtumia arkistossa

Viimeisin kommentti:
Aira Ikonen , 18.11.2017
Lämpöpattereita
Myydään käytettyjä vesikiertoisia lämmityspattereita yhteensä 10 kpl 50-luvulta. Patterit ovat nyt Keski-Suomessa. ...

Näytä kaikki keskustelut
Näytä uusimmat kommentit

 

 

Arkkitehtuurin historiaa »1800-luku

Pohjalaianen Yli-Lauroselan talon edustaa talonpoikaisarkkitehtuurin kypsää vaihetta 1800-luvun jälkipuoliskolta. Kuva: Hannu Rinne.

Empire 1810–1840
Kertaustyylit 1840–1900
Kansallisromantiikka ja jugend 1890–1920

Napoleon synnytti Ranskassa keisarityylin eli empiren. Kun Venäjän valtakunnan osaksi liitetty Suomi tarvitsi 1800-luvun alussa uuden pääkaupungin, joka samalla osoittaisi että uusi isäntävaltio on edistyksellinen ja uudesta suuriruhtinaskunnastaan huolta pitävä, oli luonnollista, että Helsinkiä alettiin rakentaa empiren hengessä vuonna 1816. Uusi tyyli omaksuttiin paitsi kaupungin monumentaalikeskuksessa, niin kaikkialla muuallakin: maalaiskartanoissa, huvimajoissa, kirkoissa, vilja-aitoissa jne. Jopa talonpoikien rakennuksissa oli viitteitä empireen, esimerkiksi ikkunoiden listoituksissa ja joissakin taloissa punamulta muuttui keltamullaksi.

Saksalaissyntyinen Carl Ludvig Engel (1778–1840) sai unelmatyön suunnitellessaan uuden pääkaupungin keskuksen. Koko valtakunnan julkista rakentamista valvovan idententinkonttorin johtajana hän myös piirsi ja valvoi laajasti muita tuon ajan rakennushankkeita.

Ihanteellinen empiretalo oli suhteessa korkeuteen matala ja aumakattoinen. Seinäpinnat olivat vaakapaneelia ja keltaisen värin ansiosta mielikuva oli lähellä kalkkikivestä tehtyä kivitaloa.

Vuosisadan puolivälissä alkoi arkkitehtonisten tyylien myllerrys. Keisarityyli ei kokonaan kuollut, mutta sen rinnalla alkoivat erilaiset uus-tyylit, näistä ensimmäisenä uusgotiikka, joka edusti kansainvälistä romanttista liikettä. Aluksi tehtiin vaatimattomia kuriositeetteja, kuten huvimajoja, mutta myöhemmin tyylistä tuli kirkkojen ja julkisten rakennusten tyyli.

Uusrenessanssi oli vuorossa seuraavana: ideoita haettiin vapaasti arkkitehtuurin klassisista järjestelmistä ja rakennusrunkoa voitiin ”koristella” kaikella mitä tyylipaletista löytyi. Empire oli ammentanut samoista klassisista elementeistä, mutta ankarammin. Runsaimmillaan uusrenessanssitalot ovat kuin kermakakkuja runsaine koristeineen ja värityksineen.

Hyvästit klassismille?

Samalla kun uhkea julkinen ja porvarillinen arkkitehtuuri innostui kertaustyyleistä, alkoi osa arkkitehdeista pohtia, mitä olisi aito puurakentaminen – tehtiinhän valtaosa rakennuksista kuitenkin puusta. Rakennuskannassa ei tapahtunut suurta uudelleenrakennusvaihetta, vaan esimerkiksi kaupunkien keskustojen asemakaavat pysyivät koko vuosisadan ennallaan. Uusia taloja toki rakennettiin, mutta ennen kaikkea julkisivuja muodistettiin Kun yhdistettiin uusrenessanssi ja puun omat ominaisuudet (poraaminen ja lehtisahaus) saatiin esikuvia sveitsiläistyylistä. Kun paikalliset rakentajat ja rakennusmestarit suunnittelivat rakennuksia, oli niiden nikkarityylissä suloisessa yhdistelmässä kaikki koristeelliset ainekset.

Sveitsiläistyylin ideana oli pohtia, mitä puu rakennusaineena on omalta olemukseltaan, mutta vasta kansallisromanttiset ajatukset vuosisadan lopulla veivät teoreettisen pohdinnan – ja käytännöllisen rakentamisen – radikaalisti uuteen tulokseen. Tosin kansallisromantiikkakin oli vahvasti tuontiaate ja ihanteena ollut karjalaistalo koristeaiheineen oli sekin kulttuurilainaa bysantista. Samaan aikaan Euroopassa puhuttiin art nouveusta ja jugendista, jotka olivat nousseet kapinaan klassismin ja renessanssin tyhjää muotokieltä vastaan.


 

Kansallisromanttista julkisivua Emil Wikströmin Visavuoressa.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 

1800-luvun lopulla suomalaista itsetuntoa rakennettiin voimakkaasti arkkitehtuurin avulla. Kansallisromantiikka oli enemmän kotimainen tyyli: katse suunnattiin oman keskiaikaan, kivilinnoihin, kirkkoihin ja kansanperinteen koristekuvioihin. Enemmän kansainväliseksi jugendiksi muuttuessaan tyyli tuli dekoratiivisemmaksi.

Komeimpia kansallisromanttisia puurakennuksia olivat taiteilijoiden rakentamat erämaaateljeet, esim. Gallen-Kallelan Kalela, Emil Halosen Halosenniemi ja Emil Vikströmin Visavuori. Porvarit alkoivat näihin aikoihin rakentaa kesähuviloita ja niissä oli nikkarityylin ohella kansallisromanttisia elementtejä. Materiaalinen ja koristeaiheiden ohella merkittävää oli se, että pohjakaava ei ollut enää symmetrinen, vaan talo saattoi saada vaikutteita, jopa rakennuspaikasta: sisäänkäynti, kuistit ja huoneiden sijoittelu määräytyi ilmansuuntien ja luonnonmuotojen mukaan.

Vauras pohjanmaa

Pohjanmaalainen talonpoikaiskulttuuri eli kukoistuskautensa 1700-luvun lopulta 1800-luvun lopulle. Tämän artikkelin kuvat ovat Ilmajoella sijaitsevasta Yli-Lauroselan talomuseosta.

 

Yli-Lauroselan tupa.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 

"Voi sanoa, että pohjalaisarkkitehtuuri oli nyt tullut valmiiksi. [...] Oli saatu kehitetyksi mittasuhteiltaan sopusuhtainen ja pohjakaavaltaan käyttökelpoinen yksi-, puolitoista- tai kaksikerroksinen tuparati punaisiksi maalattuine vuorauksineen, 6-ruutuiset ikkunat, laudalla tai pärein peitetty satulakatto ja julkisivuihin tahdikkaasti sijoitetut koristeaiheet." (Härö)

 

Pääsivulle Sivun alkuun Tulosta Ehdot Tekijät