Porvariskoti 1800-luvulla

Porvarisperheen sali 1800-luvun lopua asusssa hämeenlinnalaisessa Palanderin-talossa, joka toimii museona. Kuva: Hannu Rinne.

Suomen porvaristo eurooppalaistui

1800-luvun sisustamisessa on kolme jaksoa. Vuosisadan alkupuolta leimasi empire, keskivaihetta kertaustyylit ja loppua kansallisromantiikka ja jugend.

1700-luvulla säätylisillä, eli vain pienellä joukolla maan asukkaista oli mahdollisuus seurata eurooppalaisia muotivirtauksia. 1800-luvun puolivälistä eteenpäin porvariston asema alkoi kuitenkin olla merkittävä maan voimakkaan teollistumisen ansiosta.

Empirekoti oli yläluokkainen edustuskoti, mutta suuren salin rinnalla tärkeäksi tuli pienempi salonki, jossa oli mukavasti istuttava seurusteluryhmä. Huoneiden seinät olivat useimmiten yksivärisiksi maalattuja, mutta värit olivat voimakkaita. Koristeaiheina olivat katonrajassa kiertävä boordi ja lampun rosetin koristeet. Myös huoneiden tekstiilit olivat värikkäitä ja verhoista tehtiin komeita asetelmia.

Huonekaluissa näkyi klassinen arvokkuus: materiaalina suosittiin tummaa mahonkia, johon oli upotettu messinkisiä koristeosia.

Konsulinnan aamiaishuone vaasalaisesta Loftetin-talosta. Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.
Isännän kamari Yli-Lauroselan talomuseosta Ilmajoelta. Radio on 1900-luvun lisä, muut huonekalut ovat kerrostumia 1800-luvulta. Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.
Taiteilija Emil Vikströmin rakennuttaman Visavuoren kansallisromanttinen linna-arkkitehtuurista vaikutteita saanut lämmitysuuni. Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

Vuosisadan puolivälissä porvaristo alkoi haluta uudenlaista asumistapaa. Jopa asuinrakennusten pohjakaava muuttui. Vuosisadan alussa suosittiin vielä keskeissaliratkaisua, jossa eteisestä tullaan suoraan suureen saliin ja sen sivuilla on muut pienemmät huoneet. Uudessa ratkaisussa huoneet oli sijoitettu vapaammin ja niin, että palvelusväki, kodin puoli ja edustuspuoli olivat toisistaan erillään. Isossa porvaristalossa jokaisella saattoi olla myös oma sisäänkäynti.

Yhtä suuri muutos tapahtui sisustuksessa. Kun empire oli edustanut klassisia arvoja, niin porvaristoa kiinnosti enemmän se, että kaikkea oli paljon: seinillä komeakuvioiset tapetit, katossa voimakkaat boordit ja listoitukset, huonekalut täyteläisiä ja hapsuilla koristeltuja. Kaikenlisäksi jokaisen pöydän, lipaston, hyllyn ja piirongin päällä oli koriste-esineitä.

Kulttuurieliitin vastaisku

Vuosisadan lopulla alkoi huonekaluja saada huonekaluliikkeistä ja kuvastojen avulla postimyynnillä. Tyylinä oli lähinnä uusrenessanssi. Vauraimmat saattoivat tilata koko huoneen sisustuksen seinäpaneeleita myöten puusepänverstaalta.
Vuosisadan loppua kohden arkkitehdit ja kansallismieliset ajattelijat huomasivat, että sisustuksissa ei ollut mitään suomalaista, vaan kaikki oli ulkomaista lainaa ja sitä paitsi sekin oli vain pinnallisilla muodoilla kikkailua. Alettiin etsiä tyyliä, joka olisi aidosti kotimaista. Lopputuloksena oli kansallisromantiikka, jossa oli osa kansainvälistä jugendia ja osa karjalaista kansanarkkitehtuuria.

Maaseudun rauha

Muotivirtaukset eivät juurikaan koskettaneet elämää maaseudulla. Saatettiin hankkia yksittäinen tehdasvalmisteinen huonekalu, lipsto tai kirjoituspöytä, mutta muuten käytettiin vanhaa ja talon mukana perittyä.

Hannu Rinne 24.6.2009
 

Aiheesta enemmän

- Riitta Koskinen ja Katja Hagelstam: Kartanoita ja porvariskoteja, Sisustuksia ja tapakulttuuria 1800-luvun Suomessa. WSOY, 2006.